Senjälkeen hän otti esille tukun seteleitä. Ensimmäisen kerran tuikahti ymmärtämyksen välähdys sekä Punaisen Mackin että Peten silmissä. Edellinen kostutti alati kuivia huuliansa muukalaisen laskiessa kuusi kahdenkymmenen dollarin seteliä loppumattomilta näyttävistä varoistaan. Hän sysäsi kummallekin miehelle kolme seteliä.
»Minulla ei ole muassa täsmälleen sopivia rahoja», puhui hän iloisesti, »ja senvuoksi saatte aluksi kumpikin yksitoista dollaria liikaa».
Punainen Mack laski setelit, taivutti ne kokoon ja työnsi ne povitaskuunsa.
»Odotas!» ehätti Pete huolestuneena varoittamaan. »Onko tarkoituksesi,
Punainen —»
Hän katkaisi lauseensa kesken, sillä Punaisen toinen silmä sulkeutui juhlallisesti ja merkitsevästi.
»Mitä vakuuksiin tulee», jatkoi muukalainen, nousten pystyyn, »tiedän voivani luottaa siihen, että te molemmat teette tehtävänne. Mitä tulee yksityiskohtiin, käyn teitä tapaamassa huomenaamulla ja selvitän teille tarkoin, miten on meneteltävä. Ja lopuksi, nimeni on Jerry.»
»Ja minun nimeni», virkkoi Mack, »on Mack. Ja tämä on Pete. Jotkut nimittävät häntä Kääpiö-Peteksi.»
»On hauska tutustua teihin», vakuutti toinen. »Minut taas opitte tuntemaan vähitellen.»
Ja hän pyörähti kantapäällänsä ympäri ja poistui huoneesta.
IV luku