Harris ei kuullut hänen sanojansa hyvin.
»Mistä miehestä on kysymys? Kuka metelöitsijä teitä nyt vaivaa, Bud?»
Harris halusi kiihkeästi olla lainvalvojan mieliksi. Lähiaikoina saattaisi olla kovin hyvä, jos hänellä olisi ystävä lain puoltajien keskuudessa.
»Ei ole kysymys miehestä, vaan naisesta, Harris.»
»Älkää höpiskö joutavia!»
»En höpisekään.»
»Nainen? Oletteko te sortunut hameeseen, Bud?« mutisi Harris hiljaiseen tapaansa.
»En minä», torjui Bud Levine. »Olin aluksi joutua paulaan, mutta sitten hän antoi minulle niin paljon puuhaa, että lumous särkyi. En minä ole häneen rakastunut, mutta kaikki muut Numero Kymmenessä ovat. Ja mikä on tulos? Kuunnelkaahan!»
Hän kohotti kättään, varoittaen toisia olemaan ääneti. Kaukaa kuului ensin syvä-äänistä kiroilua ja sitten tappelua hierovien miesten kimeitä karjaisuja.
»Temmeltäkööt!» ärähti Bud Levine. »Kolhikoot tyhmiä päitänsä. Minä en liikahda, ennenkuin kuulen revolverin pamahtavan.»