»Ei, ei!» kirkaisi tyttö hänelle. »Jerryllä ei ole asetta.»
Se oli liian myöhäistä. Otaksuttavasti Harris ei kuullut, ja Nancy oli liian kaukana ennättääksensä ajoissa tehostamaan sanojansa teoilla; ja Jerry kiiti vastustajansa kimppuun kuin salama.
Revolverin välähtäessä aamunsarastuksen valossa hän katosi satulasta ikäänkuin olisi pudonnut ammuttuna, ja Nancy parkaisi tyrmistyneenä ja kauhistuneena. Mutta se oli vain intiaanien vanha temppu. Toinen kantapää hevosen selässä satulan takana ja toinen käsi hevosen harjassa Jerry ratsasti Harrisin voimatta nähdä häntä ratsun suojatessa häntä kuulasateelta.
Surmaajalta luiskahti kirous. Automaattisesti hän ampui siihen kohtaan, missä miehen olisi pitänyt ratsastaa, ja kuula riipaisi sirpaleen satulannupista. Seuraavalla hetkellä syöksähti näennäisesti ratsastajaton hevonen hänen kimppuunsa. Sen selkään, satulaan, kiepsahti hahmo, joka karkasi suoraan hänen kurkkuunsa nelistävän hevosen törmäyksen antaessa hyökkäykselle vauhtia. Taaskin pamahti Harrisin revolveri, mutta hänen ranteeseensa oli tarttunut eteenpäin sujahtanut käsi, sysäten revolverin piipun pois suunnastaan, ja samalla Jerryn vartalo tärähti Harrisia vasten tupertavan voimakkaasti.
Kaikki kävi huomaavan nopeasti. Jerryn ratsu laukkasi ratsastajatta eteenpäin, ja Jerry istui Harrisin satulan takana kädet kierrettyinä vastustajan vartalon ympärille. Syntyi ankara kamppailu; välähtäen tipahti revolveri maahan; hurjan rimpuilun ja kaksinkertaisen taakan pillastuttamana nelisti hevonen silmittömästi eteenpäin ja syöksyi Billyn järveen, kunnes vesi loiski sen lavoilla.
Ennenkuin se ennätti kääntyä ja palata kuivalle maalle, oli Jerry vääntänyt Harrisin kauas sivulle. Ja Nancy, joka oli ohjannut hevosensa veden rajaan, katseli rajua, äänetöntä kamppailua, näki ottelijoiden hurjat katseet, näki Harrisin pään painuvan yhä lähemmäksi vedenpintaa. Harrisin vastustuskyky laukesi pian. Vielä viimeinen ponnistus; sitten hänen päänsä upposi veteen, ja Jerryn huulilta pääsi intiaanimainen, voitonriemuinen kiljaisu. Se ei hyydyttänyt lempeän Nancy Scovilin verta. Se pani hänen sydämensä sykähtelemään huimasta riemusta. Se tuntui oikealta ja luonnolliselta. Hän ei tuntenut myötätuntoa. Hän vain nautti taistelun hurjuudesta.
Mutta nyt kävivät Harrisin ponnistukset yhä heikommiksi. Äkkiä hän retkahti hervottomana Aikenin käsien varaan, ja sitten ojentui vedestä kaksi kättä antautumisen äänettömäksi merkiksi. Mutta hetkisen Jerry vielä sittenkin piti häntä vedessä. Aikoiko hän tappaa tuon miehen?
Ei; nyt hän oikaisihe ja kiskaisi satulannupille hervottoman, vettä valuvan olennon. Sillä tavoin hän ratsasti rantaan ja viskasi avuttoman ruhon maahan. Se jäi sykertyneenä virumaan paikalleen.
»Hän on kuollut!» huohotti Nancy.
Hän aikoi laskeutua satulasta, mutta Jerry Aikenin komennus esti sen jyrkästi kuin väkevän käden ote.