»Pysykää paikallanne! Jättäkää hänet minun huolehdittavakseni!»
»Mutta hän on kuollut!»
»Sitten ette voi häntä auttaa. Mitä hän teille merkitsee?»
Mikä Jerryyn oli mennyt? Hän istui satulassansa valloittajan näköisenä. Hän oli oudon tuikea, mutta samalla oudon hilpeä. Se kuvastui hänen silmistään, hänen lujapiirteisestä suustaan ja leuastaan. Hän oli sama huimapäinen Jerry, joka oli löylyttänyt miesjoukkoa Groganin kapakassa, kiitänyt hevosten edellä pitkin katua ja pujahtanut Nancyn huoneeseen edellisenä iltana.
Sortuneelta mieheltä pääsi ähkäisy. Huojuen puolelta toiselle hän nousi istumaan, tukien itseänsä molemmilla käsillään, vettä tihkuvan päänsä nuokkuessa rinnalla.
»Nyt», lausui Jerry, »lähdette minun mukaani».
XLIV luku
Maailman harjalla
»Mihin?» tiedusti Nancy, ihmetellen itsekseen sitä, että hän alistui toisen määräykseen, pitäen sitä niin kovin luonnollisena seikkana. Kenties se johtui siitä, että Jerry esiintyi niin empimättä, niin lujan varmasti.
»Ensiksi tuonne ylös. Sitten katselen maailmaa ja ratkaisen, minne lähdemme.»