Pete vuorostaan näytti käyvän levottomaksi.
»Kuulehan, Mack», sanoi hän, »pimeä alkaa olla käsissä. Eikö meidän ole aika työntyä ulkosalle etsimään Jerryä ja hänen setelitukkoansa?»
»Niin on», vahvisti Punainen Mack. »Mutta kuulehan tätä, ennenkuin lähdemme liikkeelle. Milloin on —»
Mutta Pete siirtyi ovea kohti ikäänkuin ei olisi kuullut kehoitusta ja esti lukemisen aloittamalla jyrisevän laulun.
»Kääpiön vika on se», pohti Mack synkästi mielessään, »ettei hän lainkaan tajua huumoria».
V luku
Väijytys
Tuskin oli Comanche Bendin peittänyt täydellinen pimeys, kun Jerry poistui hotellin kuistilta ja lähti verkkaisesti astelemaan kaupungin ainoalla kadulla kädet työnnettyinä taskuihin, pitkä, musta sikaari hampaissa ja hyväenteinen pullistuma ylemmän liivintaskunsa kohdalla. Heti hänen mentyänsä sujahti saman kuistin kupeelta esille kaksi varjomaista hahmoa, jotka alkoivat hiipiä hänen jälkeensä. Näitä kolmea olentoa lukuunottamatta ei koko kadulla kuulunut eikä näkynyt mitään, sillä äsken oli syöty illallista, ja illallisen jälkeen Comanche Bondin asukkaat istuivat julkisivun kuisteilla ja polttelivat tupakkaa tai tarinoivat.
Avoimista ovista ja ikkunoista valui kadulle keltaisia valojuovia, mutta vastakohtaisuus teki välimatkat sitäkin mustemmiksi. Eräällä tällaisella tummalla välillä laskeutui käsi Jerryn olalle. Hän pyörähti ympäri ja huomasi vastassaan kaksi naamioitua miestä ja tuijottavansa viisiviidettäkaliiberisen revolverin välkkyvään piippuun. Miehet olivat hyvin kookkaat. Jerryn oli mieletöntä ajatellakaan kamppailua heidän kanssansa.
»Nosta kätesi pystyyn ja tee se kirotun vilkkaasti!» komensi laihempi rosvoista.