Jerryn kädet heilahtivat pään yläpuolelle ja tukevamman hätyyttäjän käsi sujahti hänen pullottavaan liivintaskuunsa.
»Kaikki ihan uusia», virkkoi hän hyväntuulisesti kumppanillensa.
»Jäykkiä ja sileitä. Kuulehan, kuinka ne kahisevat kuin soitto.»
»Hyvä Jumala, hyvät herrat!» tuskaili Jerry.
»Pidä pienempää suuta, sinä koira!» varoitti laiha rosvo. »Puhu hiljaa; muutoin lähetän sinut pitkälle matkalle antamatta sinulle paluupilettiä. Eiköhän olisikin sääliväisyyden ja yleisen hyväntekeväisyyden mukaista joka tapauksessa lopettaa hänen kirottu elämänsä; vai mitä, kumppani?»
»Hyvät herrat», valitti tutiseva uhri, »te anastatte kaikkeni».
»Se on tullut helposti», pilkkasi Punainen Mack hihittäen, »ja se menee helposti».
»Kahdenkymmenen vuoden työ —» alkoi poloinen.
»Älä valehtele!» ärähti Pete. »Sinä et näytä niin vanhalta.»
»Hyvät herrat, tämmöisen tapauksen vuoksi joutuvat luottava vaimo ja kaksi pientä lasta nälkäkuoleman partaalle.»
»Mitä?» murahti Kääpiö.