»Suu poikki!» kivahti Punainen Mack. »Ja nyt kuule; naama ympäri ja livistä takaisin hotelliin!»
»Ajatelkaa heidän valituksiaan — ajatelkaa heidän laihoja, kalpeita kasvojaan, kun he istuvat kylmän takan ympärillä ja tähyilevät äitiänsä kärsivinä, surullisina, valittamatta! Ajatelkaa heidän äänetöntä vetoomustaan, leivän pyyntöä, kun leipää ei ole! Hyvät herrat, ajatelkaa sitä ja sallikaa sen kuvan kalvaa mieltänne! Leskiäidin kirous riittäisi lähettämään enkelin ikuisiksi ajoiksi helvetin tuleen.»
»Leskiäidinkö?» kummasteli Punainen Mack kylmästi.
»Minä en jaksa elää tämäniltaisen ryöstön jälkeen», vakuutti Jerry rauhallisen murheellisena. »Niin, jos koko elämäni säästöt säälimättömästi riistetään minulta — se on liikaa! En mitenkään tahdo nähdä ilotonta aamua.»
»Hm», äänsi Pete. »Kuulehan, kumppani —»
»Tuonnempana», keskeytti sydämetön Mack. »No niin, ystäväiseni, käpälät alle ja laputa! Jos päästät naamastasi vähääkään älinää ennenkuin hotelliin ehdittyäsi, niin lähetän lyijypallon tuomaan sinulle hyvän yön suukkoa. Tiehesi!»
Ähkäisten Jerry kääntyi ja lähti silmittömästi syöksymään takaisin hotelliin päin. Hetkisen ryöstäjät tarkkailivat häntä. Kaukana kadulla he näkivät hänen juoksevan hotellin portaille ja kuulivat hänen huutavan jo pitkän matkan päästä. Heti keräytyi hänen ympärillensä väkeä, ja viittoilusta päättäen hän näytti kuvaavan ryöstöä. Heti kajahti kokonainen kuoro kimeitä cowboyluikkauksia; kuistin portaita alas riensi miehiä, jotka keikahtivat ratsaille ja lähtivät kiitämään Mackiin ja Peteen päin. Viimemainitut eivät jääneet odottamaan kostajain saapumista.
Oli perin yksinkertainen temppu pujahtaa syrjään, kiertää vainioiden kautta ja mennä hotelliin takaovesta. Heidän ennättäessään huoneeseensa ponnahti alhaalla kadulla viimeinen takaa-ajajista satulaan ja kiiruhti kiljuen heidän ohitsensa ihmismetsästykseen.
Virnistellen Punainen Mack katseli häntä ikkunasta.
»Minä olen puuhannut jos jotakin, olen ollut kaivosmiehenä, pumpunkäyttäjänä, jarrumiehenä, kellonsoittajana kilpailuissa, mutta nämä ovat helpoimmin hankitut rahat, mitä milloinkaan olen saanut käsiini», huomautti hän. »Mihin piilotamme saaliin siltä varalta, että huoneemme tarkastetaan?»