»Hyvä Jumala!» supatti Punainen Mack äänessänsä melkein uskonnollisen kunnioituksen sävy. »Hän peijasi meitä, Kääpiö. Helläjalka — nolasi — meidät!»
Kääpiö pyyhki hitaasti otsaansa nenäliinallaan saamatta vähään aikaan sanaakaan suustansa.
»Hänen pienet lapsi-poloisensa», alkoi hän sitten, vieläkin puhuen huumaantuneena.
»Hyi, hemmetti!» keskeytti Punainen Mack.
Ja ihan äänettöminä he sitten istuivat, jäykästi tuijottaen toisiinsa.
»Mack», puhkesi Kääpiö äkkiä puhumaan, »minä ryhdyn siihen puuhaan».
»Kääpiö», vastasi Mack juhlallisesti, »ne sanat lausuit aivan kuin minun suustani. Totisesti minäkin ryhdyn siihen puuhaan saadakseni tilaisuuden vielä kerran päästä helläjalkaan käsiksi.»
»Ja kun saamme hänet käsiimme», alkoi Pete hiljaa ja lopetti lauseensa puristamalla isoilla käsillänsä tyhjyyttä ja vääntämällä sen hitaasti poikki.
VI luku
Jerryn jutelma