Nancy oli siihen saakka suhtautunut kaikkeen niin rauhallisesti, että Jerryn sydän heltyi. Hän päästi irti ranteen, josta hän oli raahannut tyttöä ovelle.
»Mitä tarvitsette? Kaksi minuuttia sulloaksenne yhden repun — tuon tuolla. Missä ovat kapistuksenne?»
»Tuon lipaston laatikossa.»
»Minä pengon ne.»
Hän juoksi lipastolle ja veti laatikot lattialle.
»Kiertäkää lampun sydän ylemmäksi!»
Nancy totteli, ja mies kaasi maahan ensimmäisen laatikon sisällön.
»Ei, ei!» kirkaisi Nancy. »Minä tarvitsen jok’ikistä kappaletta siitä laatikosta!»
»Pötyä!» ärähti Jerry. »Silkkihepeniä! Mitä niillä tekee vuoristossa?» Hän viskasi täyden sylyksen tavattoman kalliita liinavaatteita ikkunan ääreen. »Entä tämä lipas? Hyväinen aika, nämähän eivät ole vaatteita — ne ovat hienoja höyheniä. Mitä teidän on noista otettava?»
»No niin», huoahti tyttö. »Jollen saa ottaa muuta kuin välttämättömimmät esineet, niin sallikaa minun ne valita.»