Kääpiö-Pete nousi pystyyn ja nosti miljoonamiehen seisomaan yksinkertaisesti kouraisemalla hänen paidankaulustansa ja nykäisemällä pelottavan väkevästi. Scovil singahti seisomaan, henkeään haukkoen ja silmiään räpytellen.
»Nancy!» karjaisi hän. »Herkeä nauramasta tai —»
»Te koira!» keskeytti Punainen Mack, joka oli suu auki töllistellyt ovella viehättävänä seisovaa Nancy Scovilia. »Sillä tavoinko te puhuttelette naista? Suu kiinni! Tai muutoin isken nyrkkini kurkkuunne!»
»Nuori mies», änkytti Scovil Jerrylle, »tämä on mennyt liian pitkälle. Varoitan teitä juhlallisesti, että jos enää menette tässä asiassa askeltakaan pitemmälle, sovelletaan teihin lakia kaikessa ankaruudessaan —»
»Potkikaa tuo vanha hupakko ulos huoneesta ja heittäkää hänet hevosen selkään!» määräsi Aiken tyynesti.
Kovaksi onneksi oli Kääpiö-Peten ajatustapa äärimmäisen kirjaimellinen. Hän pani miljoonamiehen liikkeelle tyrkkäämällä häntä takaapäin kädellänsä, mutta antoi hänelle enimmän vauhtia vankan oikean jalkansa tärisyttävällä heilauksella. Jalka osui kumeasti jyskähtäen, ja John Scovil kiiti ovelle. Siellä odotti häntä Punainen Mack, joka tarttui häneen ilkeästi virnistäen ja kiidätti hänet pimeään yöhön.
»Ja nyt», kehoitti Jerry tyttöä, »seuratkaa te heitä ja kävelkää ripeästi!»
Talon edustalla seisoi viisi hevosta suitset kaulalla ja niiden takana kaksi kuormamuulia, jotka heiluttelivat kömpelönnäköisiä korviansa nähdessänsä sisältä kiiruhtavan kummallisen kulkueen.
»Mutta», pani Nancy vastaan, kun hänen isänsä nostettiin ilmaan ja heilautettiin satulaan, »onko meidän —»
»Laittautukaa satulaan ja puhukaa tuonnempana!» käski Jerry.