»Kas niin, pojat», alkoi hän, »olette tehneet tehtävänne hyvin. Retken alku kävi kuin rasvattu.»
Ei vastausta.
»Ja», jatkoi Jerry, »jos kaikki sujuu edelleenkin tällä tavoin, saatte ehkä melkoisen palkkion, kun työmme on lopussa».
Mackin ja Peten päät kääntyivät toisiinsa päin, he vilkaisivat toisiinsa äänettömästi; mutta kumpikaan ei hiiskunut mitään.
»Ja siispä», lopetti Jerry, »hyvää yötä teille molemmille».
Hän nousi, mutta Punainen Mack kutsui häntä takaisin ääni varovaisen hiljaisena. Hän palasi.
»Minun on sanottava vain yksi asia», virkkoi Mack miettivästi.
»Ja se on seuraava», jatkoi Pete-Kääpiö. »Olkaa niin kovakourainen kuin haluatte tuolle lihavalle herralle, mutta älkää enää murjoko tyttöä! Siinä kaikki!»
Mutta Jerry heilautti kättänsä varoitukselle.
»Tyhjää lorua!» intti hän. »Juuri sitä hän tarvitsee. Hän on samanlainen kuin mustangi, pojat. Kaipaa suitsia ja kannuksia samalla kertaa. Niin, minä tunnen naiset. He ovat kuin avoin kirja, jos tuntee kielen, jolla he ovat kirjoitetut.»