»Sitten —» alkoi Mack kiivaanpuoleisesti, mutta Pete keskeytti hänet syvällä äänellään.
»Olkoon menneeksi. Mutta, ystäväiseni, ennenkuin suoriudutte tästä jutusta, haluatte kenties kirjoittaa uuden lopun kirjaanne naisista. Näkemiin!»
»Jos teillä on esitettävinä joitakuita alihuomautuksia», virkkoi Jerry hilpeästi, »käytän niitä mielihyvin. Näkemiin.»
Hänen mentyänsä mutisi Pete-kääpiö melkein kuin ähkyen: »Kuinka kauan me siedämme sitä, Mack?»
»Koko oikea käsivarteni ihan vapisi, kun pidätyin kolhaisemasta häntä», vastasi Punainen Mack synkästi. »Näitkö, miten hän kaappasi tytön kiveltä?»
»Ja miten hän kiersi hänet huopiin kuin kaurasäkin?»
»Omituista, ettei tyttö päästänyt äännähdystäkään», aprikoi Mack. »Kenties helläjalka on oikeassa. Kenties hän tosiaankin tarvitsee sellaista käsittelyä.»
»Uh!» Pete-kääpiö ravisti tukevia olkapäitänsä hillityn mielenliikutuksen vallassa. »Sinä et tunne naisia ollenkaan, Mack. Hyvin todennäköisesti juuri kasvosi pitävät sinua loitolla heistä — en tiedä. Mutta yksikään nainen ei kirkuisi eikä meluaisi oivallettuansa, ettei siitä ole lainkaan hyötyä. Minä sinä neiti Scovilia pidät — varieteetyttönäkö? Ei hän vain sellainen ole! Hänessä on sinistä verta, sen sanon!»
»Ja hän tuntee kunnianmiehen heti hänet nähtyänsä», lisäsi Punainen Mack. »Kun tuo kelvoton koira veti hänet hevosen selästä maahan, kääntyi hän ihan ympäri ja katsoi minuun!»
»Niinkö?» jupisi Kääpiö.