»Sitäpaitsi», jatkoi Scovil, »alkavat Mack ja Pete silmäillä teitä kovin uhkaavasti. En usko heidän sietävän, jos kohtelette häntä liian karkeasti.»
»Hm!» äännähti Jerry.
»Ja onhan», tokaisi Scovil yrmeästi, »kaikella rajansa, ja te olette mennyt liian pitkälle».
»Niin väititte eilenillallakin», vastasi Jerry.
»Taivaan nimessä», huudahti toinen, »minä tarkoitan sitä, mies! En voi sallia lapsen nääntyä nälkään!»
»Saatte kestää enemmän kuin tämän, ennenkuin retki on lopussa», sanoi Jerry tuikeasti. »Jokaisessa on jonkun verran terästä, ja minä aion takoa tuota tyttöä, kunnes saan hänestä kipunan.»
Scovil epäröi hetkisen.
»Jollette pidä silmällä molempia apureitanne, saatatte iskeä sellaisen kipunan, joka polttaa teidät tuhkaksi», huomautti hän. »Mutta sehän on teidän asianne.»
»Niin onkin», vastasi Jerry lyhyesti. Hän korotti ääntänsä. »Hei, te,
Nancy! Lähdettekö mukaan vai aiotteko jäädä tänne?»
Ei vastausta.