»Odottakaa! Odottakaa!» huusi hän. »Minä tulen!»
Mutta verkkainen käynti muuttui hölkkäjuoksuksi, joka tuskin oli vähääkään vinhempi; Nancy lähti rajusti juoksemaan.
XII luku
Sananen heikkomielisyydestä
Tosin he eivät hiljentäneet ratsastusvauhtiansa sentähden, että Nancy niin hurjasti kiiti heidän jälkeensä; mutta he eivät myöskään kiihdyttäneet ratsujensa hölkkää, ja vain yksi pää kääntyi tarkkailemaan häntä. Häneen päin tähyilivät isän punakanpulleat kasvot, ja äkkiä hän seisahtui hyydyttävän hämmästyksen vallassa huomatessaan isänsä hymyilevän — niin, virnistelevän selittämättömästä riemusta!
Hän seisahtui ällistyksissään vain hetkiseksi, sillä senkin kalliin tuokion aikana ratsujoukko mennä hölkytti useita metrejä eteenpäin. Sitten hän alkoi juosta oikein tosissaan; hänen sydämeensä oli tarttunut kylmä, pistävä pelko, joka muistutti mielipuolisuuden kammoa.
Miten oli hänen isänsä laita? Jo se oli kovin kummallista, että hän oli tyynesti alistunut jättämään tyttärensä erämaahan, mutta sen saattoi selittää hänen luonnollinen pelkonsa tuota nauravaa pahaa henkeä, Jerry Aikenia, kohtaan, mutta tyyten käsittämätöntä oli, että John Scovil saattoi nauraa niin hirveällä hetkellä.
Niinpä Nancy Scovil henkäisi syvään ja lähti juoksemaan tuulen vauhdilla. Hän ei ollut uneksinutkaan jalkojensa voivan kiidättää häntä niin vinhasti, niin väsymättömästi, niin varmasti sekä tasaisten että rosoisten kohtien ylitse. Juoksun synnyttämä viima puhalsi hatun hänen päästänsä; hänen tukkansa lehahti hajalleen, hänen hengityksensä oli kuuma ja kiivas, ja hänen katsettansa himmensivät kiihtymyksen kyyneleet.
Hämärästi, udun lävitse hän näki John Scovilin vastapuhjenneen hulluuden vallassa huojuvan sinne tänne satulassaan joka hetki vaarassa pudota maahan, samalla kun hän piteli hytkyviä kupeitansa ja hänen remunaurunsa kaikui Nancyn korvissa. Mutta vihdoin hän oli saavuttanut seurueen, sivuuttanut Kääpiö-Peten ja asteli nyt läähättäen Aikenin taluttaman ratsunsa vierellä.
Hämmennyksissäänkin hän kuuli Aikenin tylyn äänen. «Hellittäkää irti jalustin! Rientäkää takaisin noutamaan hattunne! Luuletteko minun sallivan teidän hävittää rahojani viskelemällä sombreroja tiepuoleen?»