»Epäilemättä hän on toisenlainen kuin muut», ajatteli Punainen Mack ääneen. »Huomasin sen heti hänet nähdessäni.»
»Niin minäkin», vakuutti Kääpiö. »Kuka tahansa, jolla on silmät päässänsä, näkee, ettei hän ole aivan tavallinen. Mutta mikä hänessä on vikana — vain sitä minä en saa selville.»
»Hyvät herrat», virkkoi Jerry äkkiä. »Annan teille pienen vihjauksen.
Oletteko pannut merkille, että hän on hyvin harvapuheinen?»
»Hän on tuskin virkkanut sanaakaan. Niin; sen olen kyllä huomannut.»
»Ei muuta kuin jotakin nenäkästä.»
»Totisesti hän on hiljainen.»
»Ja että hänellä on omituinen tapa katsella tyhjään ilmaan ikäänkuin hän näkisi siellä jotakin?»
»Niin, niin! Jatkakaa!» mutisi Punainen Mack siirtyen likemmäksi.
»No niin, hyvät herrat», puhui Jerry juhlallisesti, »tyynessä vedessä kala kutee, kuten sanotaan. Ja tällä tyttö-paralla, hyvät ystävät — eivät ajatukset ole kohdallaan.»
»Mitä sillä tarkoitatte?» tiedusti Kääpiö.