Kuten aina kesti nytkin vähän aikaa, ennenkuin tyttö totteli, ikäänkuin hän olisi epämääräisesti punninnut ajatuksiansa mielessään.
»Ilman työtä ei myöskään ruokaa», lisäsi Jerry.
Uudelleen huoaten tyttö kumartui ottamaan kirveen ja lähti sitten verkalleen lammikkoa ympäröivään pensaikkoon.
»Voitto!» kuiskasi John Scovil Jerrylle.
Mutta Jerry vastasi otsa rypyssä: »Ei vielä. Meidän on edettävä vielä lemmon pitkä matka, ennenkuin saamme hänet heräämään. Katsokaahan häntä! Hän liikkuu kuin kone, joka pannaan käyntiin kiertämällä joustin vireeseen. Mikäs nyt on hätänä?»
Nancy oli sivaltanut kirveellä yhden ainoan iskun ja seisoi nyt, hypistellen aseen terää.
»Seisotteko veistoksen mallina vai soitatteko gitarria?» huusi Jerry äkäisesti.
»Antakaa minulle toinen kirves!» vastasi Nancy tympeästi. »Tämä ei pysty veteenkään.»
Jerry puri hammasta. Rajusti hän kivahti: »Teroitin sen itse.»
»Siltä se näyttää», tokaisi tyttö vastaan.