Vuoristoaavikon mieheltä saadaan riistää whisky, jopa tupakkakin, ja hän sietää sen eikä kenties kovin pahasti valitakaan, sillä hän on tottunut puutteisiin ja kieltäymyksiin, mutta jos häneltä evätään kahvi, ei hän tee työtä minkäänlaisesta palkasta eikä mikään voima pysty hillitsemään hänen vihansa raskasta kättä. Heidän on pakko juoda kaikenlaista kahvia, mitä vain heidän eteensä pannaan, mutta jokaisella heistä kytee sydämen pohjalla ajatus mainiosta kahvista, jota hän on juonut kauan, hyvin kauan sitten — yhdestä ainoasta kahvista.
Mutta ei ollut kummallista, että kun Kääpiö ja Punainen Mack katselivat Jerry Aikenin heitä varten täyttämiä kuppeja, kumpikin arveli vanhan unelmansa taaskin toteutuneen. Sillä kahvi oli tummanruskeata, mutta niin läpikuultavan kirkasta, niin vapaata kaikista jauhohiukkasista, että he erottivat tinaisten kuppiensa pohjan kultaisten päivänsäteiden välkkeessä. Ja kupista kohosi herkullinen ja samalla voimakas tuoksu, joka avasi sydämen.
Äänettömästi ja vapisevin käsin Punainen Mack kaasi annokseensa tarkoin harkitun määrän säilykemaitoa. Kääpiö-Pete loi vanhaan kumppaniinsa syvän halveksumisen silmäyksen ja kohotti omaa kuppiaan miedontamatta sen sisältöä halvempiarvoisella nesteellä.
»Naapuri», virkkoi hän Jerry Aikenille äänessänsä ankaran mielenliikutuksen värähdys, »on monenlaista kahvia!»
Jerry Aiken nyökkäsi ja valmistautui kuulemaan kehumista huulillansa imarrellun tavallinen itserakas hymy.
»Ja tämän hajusta ja tämän näöstä päättäen», jatkoi Kääpiö-Pete, puhuen muodollisen juhlalliseen tapaansa, »sanoisin —»
Hänen lauseensa keskeytti Nancy Scovilin ääni hätäilemättömänä ja pehmeänä: »Tämä on huonoimpia kahveja, mitä ikänäni olen juonut.»
Toiset katsahtivat häneen hämmästyneinä, ja Kääpiö laski kuppinsa paikalleen.
»Ettehän ole sitä edes maistanut», huomautti Jerry Aiken kylmästi.
»Ei minun tarvitsekaan maistaa», pitkitti Nancyn kehräävä ääni, ja hänen verhotusta, Jerryyn suunnatusta katseestansa ei kuvastunut halveksumista eikä ilkeyttä. »Kuten herra Peter, osaan minäkin jo näöstä päättää, mitä se on.» Hän vei pienen kupposen huulilleen ja maistoi juomaa.»Ja maku onkin kehnompi kuin näkö. Mutta te kaiketi olettekin tottunut ala-arvoiseen tavaraan.»