Täysi käsi
Kaikki kävivät juron hiljaisiksi. John Scovilin kasvoilta haihtui itsevarma hymy. Kääpiön leuka työntyi eteenpäin. Punaisen Mackin pienet silmät muuttuivat terävämmiksi, ja Jerry Aikenin suu soukkeni suoraksi viivaksi. Entä tyttö? Hän näytti koko ajan ponnistelevan häneen kasaantunutta ääretöntä unimäärää vastaan ja vain tietoisesti pinnistämällä jaksavan pitää silmänsä auki.
Jerry Aikenin hoikat sormet sekoittivat kortit ja alkoivat kevyesti läpäytellä niitä öljykankaalle. Hänen kätensä liikkuivat niin vinhasti, ettei katse kyennyt niitä seuraamaan, ja kuului yhtämittaista, hiljaista lipsutusta, kun kortit livahtelivat pakasta yhtenäisenä virtana ja sinkoilivat paikoillensa. Ilmassa oli aina vähintään kolme korttia samalle kertaa.
Punaisen Mackin poker-kasvoilla oli hämmentynyt ilme, kun hän katseli tätä huippuunsa kohonneen taidon näytettä, ja vihdoin hän huudahti:
»Sen minä sanon, että te totisesti osaatte jakaa, naapuri.»
Ja hänen kirkkaat silmänsä tuikkivat, kun hän turhaan koetti seurata kunkin yksityisen kortin liikettä. Se oli ensimmäinen Jerryn saama vilpitön tunnustus, ja hän olisi ollut yli-ihminen, jollei se olisi häneen tehonnut. Hänen suupieliänsä värähdytti lievä hymyily, hän loi Punaisen Mackin ihaileviin silmiin hyväntahtoisen katseen ja — sinkosi viimeisen kortin hiukan liian kovasti. Jaon viimeisen kortin! Muut olivat tipahtaneet kuin järjelliset, siivekkäät oliot melkein täsmälleen paikoillensa, muodostaen pienen, soman kasan kunkin pelaajan eteen, mutta viimeinen kortti lipui pyörien tytön korttien ylitse ja sujahti John Scovilin viiden kortin sekaan.
Jerry kumartui ottamaan sen pois.
»Sepä ikävää», virkkoi hän Scovilille.
»Teillä on väärä kortti», huomautti Nancy, jättäen kasansa koskemattomaksi toisten ottaessa korttinsa öljyvaatteelta.
»Se oli oikea kortti, eikö ollutkin?» kysyi Jerry Scovililta.