Rassmann koetti lohduttaa, sitte sanoi hän:
"Hanna, te tiedätte, että olen ystävänne, miehenne on poissaolonsa ajaksi jättänyt kaiken minun käsiini. Meidän täytyy sentähden olla avomieliset. Ihminen on ikuinen arvoitus. Emme tiedä, mitä miehenne sielussa on tapahtunut. Puhutaan yleensä, että Vilhelmillä oli tänään joku vekseli lunastettavana, ja niin tosiaankin on, hän on sen minulle sanonut. Kahden aikaan piti hänen maksaa suurempi summa Samuel Hirschille alhaalla torin varrella. Velka täytyy meidän suorittaa tai ainakin saada aikaan joku sopimus. Tiedättekö, onko vielä rahaa kassassa?"
Rouva Schorn ojensi hänelle heti avaimen.
"Tässä katsokaa — luulen, että siellä on vielä kaksisataa taalaria. Jollei muu auta, otamme viimeisetkin — maksakaa te. On vielä joukko laskuja perittävänä, niistä saamme taas pian rahaa."
Rassmann tarttui avaimeen, jonka saamista haltuunsa hän jo oli odottanut, ja viimeinenkin pula oli voitettu, ilman että hänen arvonsa oli siitä kärsinyt. Kun herra Samuel Hirsch täsmälleen kahden aikaan, aavistamatta vielä Schornin vangitsemisesta, saapui esittämään vekseliään, sai hän rahansa penniä myöten.
Miten syvän kumarruksen hän tekikään!
"Jos milloin joudutte pulaan, herra Rassmann —"
Agitaattori välitti hänestä viisi. Hän saattoi nyt maksaa samalla mitalla, sillä hänellä oli nyt kädessään valtikka, jota hän oli niin monina unettomina öinä kaihonnut.
Kaksi viikkoa oli kulunut Schornin vangitsemisen jälkeen. Tutkinto oli toimitettu ilman että mitään vapauttavaa esiintyi hänen hyväkseen. Kaikki puhui häntä vastaan: hänen olonsa yksin huoneustossa, hänen paikantuntemuksensa, se tosiasia, että tarvitsi rahaa ja ennen kaikkea se seikka, että rahat oli löydetty häneltä. Piirioikeuden yleinen syyttäjä antoi julkisen kehotuksen henkilöille, jotka tiesivät jotakin asiaan, ja muutamia kaupungin asukkaita ilmottautuikin. Ilmottautui Schornin kelpo kilpailija, jolta tämä oli pyytänyt kuuttasataa taalaria. Hän kertoi siitä tuiki tarkkaan, ja arveli (haluten näytellä jutussa pääosaa), että Schorn oli ollut hirveän kiihottunut, ja oli tehnyt häneen sen vaikutuksen kuin täytyisi hänen joutua epätoivoon, jollei saisi rahoja.
Sitte tuli Schornin liikeystävä Pitkäkadulta, hän, jolta Schorn oli saanut rahat vekseliä vastaan. Mutta ainoastaan viisisataa taalaria. Hän tarvitsi siis vielä varmaan sata taalaria.