Tämä juttu olikin totta.

Marat toisen liike oli mennyt alaspäin vielä nopeammin kuin Schornin. Kaksi hänen entistä apulaistaan olivat sijottuneet lähistöön ja vakavuudellaan vieneet entisen esimiehensä vieraat aivan hänen nenänsä edestä. Hän oli alituiseen juovuksissa ja alkoi kohta riidellä jokaisen uuden apulaisensa kanssa, niin ettei kukaan enää tahtonut tulla hänelle työhön. Häneltä itseltään eivät kansalaiset taasen tahtoneet palvelusta, sillä silloin olivat he vaarassa joutua jonakin onnetonna minuuttina pienen kähertäjän uhriksi sitä enemmän, kun tämä hirmuinen mies silloin tällöin humalapäissään päästeli suustaan epäiltäviä sanoja, jotka puhuivat joukkotelotuksista, giljotiinista ja vallankumouksellisista tuomioistuimista.

Niin kävi että tilavassa salongissa pistäytyi ainoastaan sattumalta joku vieras, joka ei kuitenkaan "kuningasmielisten" mielestä "kaalia rasvottanut".

Niin tuli sitten ratkaisu. Vuokraansa ei aviopari ollut maksanut jo neljännesvuoteen. Kaikkialle oli heillä velkoja, leipurille, teurastajalle, kauppiaalle, yksinpä saippuankeittäjällekin; vaikkei oikeastaan ollutkaan mitään saippuoitavaa.

Kaikki ahdistivat, kaikki olivat jo jättäneet saamisensa oikeudellisesti haettavaksi. Oli odotettavissa, että jonakin päivänä ulosottomies täyttäisi samalla kertaa velvollisuutensa kaikkia valittajia kohtaan.

Ahdingossaan pieni kähertäjä mietti omia tuumiaan samalla heittäen tuhoavia katseita kadun ylitse Schornin taloon.

Rassmann oli jo usein ihmetellyt, että hänen entinen kapakkatoverinsa väistyi tykkänään hänen tieltään. Agitaattori oli usein salaa toivonut päästä Pätzoldtin kera entisiin suhteihin, ollakseen varma hänen ystävyydestään kaikkien tapausten varalta. Mutta juoppoa tuskin enää sai nähdäkään.

Ja kuitenkin olivat Pätzoldtin ajatukset aina Rassmannin luona, ja ne suunnitelmat, joita hän salassa takoi, olivat kerran saattavat agitaattorin hänen käsiinsä.

Ja tuumiaan hauteessaan haki hän vanhaan tapaansa lohdutustaan pullosta.

Niinpä niin — hänellä olikin syytä huumata omaatuntoaan. Eikö hän ollut nähnyt, kuinka Rassmann varkauspäivänä oli hypännyt ikkunasta?