Jättiläissuuren, uhkaavan nyrkin tavoin nousi äkkiä nuoren vaimon mieleen ajatus, mitä hänen miehensä sanoisikaan, kun palaisi rangaistuslaitoksesta ja näkisi miten kaikki oli mennyt alaspäin. Ja hän — eikö hän ollut hyvällä tiellä unhottaa miehensä?
Mutta hurmahenki Rassmann seisoi jälleen hänen takanaan ja kuiskutti: "Kuka on kaikkeen syypää? Miehenne — hän on tullut rikokselliseksi, hän ei ole enää teidän arvoisenne."
Ja sitte ahdisti häntä hurja pelko ajatellessaan hetkeä, jona hänen miehensä palaisi — kulmikas, mutta rehellinen Schorn, jonka sydän oli täynnä altista rakkautta ja lapsellista uhrautuvaisuutta.
Kun hän sellaisena seisoisi hänen edessään ja sanoisi: "Hannaseni, oletko pysynyt minulle uskollisena?" — mitä olisikaan hänellä silloin vastattavaa? Nuori vaimo vapisi. "Mieluummin paeta maailman ääreen", tuumi hän sitte.
Rassmannia vastaan ei hänen oma mielipiteensä enää merkinnyt mitään — hän oli myynyt tälle sielunsa kuin paholaiselle. Agitaattori hallitsi kuin isäntä. Samalla jatkoi hän vanhoja tapojaan, istui aamusta iltaan kapakassa. Ja yhä oli hänellä rinnallaan verenimijänsä, herra Antonius Pätzoldt.
Saapui päivä, jolloin täytyi ottaa toinen kiinnitys, ainoastaan saadakseen rahaa välttämättömiin menoihin ja Marat toisen tyydyttämiseen. Lisäksi tuli, ettei puotiin tahdottu saada luotolla valmiita tavaroita myytäväksi, vaan entisistäkin laskuista vaativat saamamiehet suoritusta.
Kaikilta tahoilta ahdistivat velkojat, ja oli lähellä se mahdollisuus, että talo myytäisiin julkisella pakkohuutokaupalla, jollei viime hetkessä saataisi ostajaa omasta alotteesta.
Rassmann ponnisteli ponnistelemistaan, hän ilmotti sanomalehdissä kerta toisensa jälkeen — ei ilmestynyt ketään, joka olisi maksanut vaaditun summan. Aika kului, Schornin vapautuksen päivä oli tuleva — ja yhä olivat olot ennallaan. Rassmann selvisi enää humalastaan yhtä vähän kuin pieni parturikaan; hän joi vain itsensä huomatakseen.
Hänen täytyi miettiä rohkeimpia suunnitelmia saadakseen käteistä rahaa;
vähitellen oli hän myynyt rouva Schornin tietämättä enimmät työkalut.
Jos hän liikutteli kapakassa suuria rahoja, kävi herra Antonius
Pätzoldt kimppuun vaatien puolet.
"Mikä on minun, on sinun", tuli nyt näiden juopporenttujen kesken täyteen voimaan.