Rassmann torjui ylistyksen sorealla kädenliikkeellä, vuoli tulitikusta itselleen hammastikun ja alkoi puhua puolueen johdosta.
Hän puhui vakuuttavalla äänellä ja kertoi, mitä painavia sanoja hänellä oli puoluejohdossa sanottavana — hänellä, joka kuitenkin sisimmässään toivoi koko sosiaalidemokraattisen puolueen johtosakin alimpaan helvettiin, koska tämä eräänä päivänä unhotti, miltä täytyi tuntua palkatusta agitaattorista, joka tähän asti oli saanut kuusikymmentä taaleria kuukausittain ja kolme taaleria päivittäin matkarahoiksi, ja jolta eräänä päivänä oli koko ihanuus mennyttä, koska julkisten kokousten kieltämisen jälkeen oli puoluerahastossa tapahtunut kirottu vähentyminen.
Tosiaan, päämajan herrat tiesivät, missä olivat ja surivat ensin omasta parhaastaan. Hän oli tehnyt tehtävänsä, hän sai mennä! Ja niin kävi sadoille muillekin. Mutta hän oli kerran lukeva lakia — hän tahtoi näiltä naamioiduilta porvareilta reväistä heidän naamionsa köyhien ja kurjien, nälkäisten ja puutteellisten nimessä!
Berliinissä oli hän kerran sanonut: "Tulee aika, jolloin ryysyköyhälistö elää ja tekee tilin sivistyneen luokan kera."
Tämä oli hänen salainen tunnussanansa. Hän uneksi salaisesta julistuksesta työläisille, aikoen yhdellä iskulla tuhota nykyisen johdon auktoriteetin. —
Hänen ihanteensa oli vallankumous, julkinen, verinen vallankumous, joka yksin saattoi viedä kommunistiseen ihannetilaan. Mullistus oli suorin tie siihen, kaikki muu oli hänen mielestään pahasta. Jos jo omaisuus oli varkautta, kun kerran puolue oli sen julkisesti kirjottanut lippuunsa, silloin suoraa tietä päämäärään, sillä suorin tie on paras!
Ja kaikkiin näihin tuumiin yhtyi Schorn itsetiedottomasti. Rassmann oli hänestä mies, joka kykeni kommunismin muuttamaan teoriasta todellisuudeksi.
Niin puhui Rassmann sitten aina ystäviensä, suurten miesten nimessä.
"Tarkotamme oikeastaan tätä"… "Aiomme tehdä tätä ja tätä"… "Aiomme jonkun aikaa olla vaiti, ettei meistä mitään kuulla, ja sitte tehdä sen ja sen tepposen" j.n.e.
Tämän "me" kuuli Schorn mielellään ystävänsä huulilta, sillä siitä puhui puolueen suurten henkien kaikkea käsittävä tahto, suurten henkien, joita kohtaan hän tunsi sanomatonta kunnioitusta.