Aatetoverit olivat tosiaankin tehneet sen sopimuksen, jonka Schorn oli esittänyt pelätyn agitaattorin hyväksi.
Pienessä, hiljaisessa kaupungissa, jossa ei ollut tehtaita eikä teollisuuslaitoksia, oli sosiaalisen liikkeen vastakaiku tullut varsin heikosti kuuluviin. Sosiaalidemokraattinen agitatsioni oli kuohunut ohitse jälkeä jättämättä, — se ei voinut löytää täällä riittävää sytykeainetta.
Tosin kaupungin muurien sisällä eli Schorn, veljeyden puolueen sitkeä kannattaja, joka ei koskaan puhunut sanaakaan mielipiteistään ja kuitenkin olisi antanut henkensä valtiollisen uskontunnustuksensa puolesta — mutta hän loi yleensä vaaraton mies, joka ei olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään: rautainen luonne, jolla oli lapsen tunteet. "Hän on uneksija" — silleen jäi aina, kun tästä sosialidemokraatista puhuttiin.
Sentähden ei olisi ollut lainkaan aihetta panna suurta painoa Rassmannin kuuluisuuteen työväen apostolina, kirjottaa hänen nimeään muistoon porvarillisen järjestyksen vihamiehenä. Jo titteli "kauppias", jonka hän liitti nimeensä, antoi hänelle viattoman vivahduksen, ja hänen elinhaluinen esiintymisensä ei jättänyt lainkaan tilaa oletukselle, että oltiin valtiollisesti vaarallisen miehen kanssa tekemisissä.
Kuinka olisivatkaan hyvät poroporvarit voineet kommunistista kansanyllyttäjää kuvitella muuten kuin hurjana metsäläisenä, hirvittävä seiväs kädessä ja sormissa tuumanpituiset tikarinmuotoiset kynnet. Sellaisena oli oikean sosialistisen puoluejohtajan muotokuva nähty pilalehdissä ja samalla ajateltu punaista kukkoa katolla.
Jos he olisivat useammin nähneet Rassmannin hyenankatseen, eivät he kentiesi olisi niin paljoa hänen ulkomuodostaan antaneet; mutta tämä katse näyttäytyi vain silloin, kun Schornin toveri oli yksin ja hautoi omia mietteitään. Omituinen katse: väijyvä ja villi, äkkiä epävakaisen harhaileva, jos agitaattoria odottamatta häirittiin ajatusjuoksussaan. Ja Rassmannilla oli usein omituisia ajatuksia — mustia, pahoja ajatuksia, jotka loihtivat hänen silmiensä eteen irvikuvan, yhdistetyn onnesta ja kurjuudesta.
Kun kunnon Schorn oli ystävälleen maalannut niin kauniilla värillä, miten tämä heidän hiljaisessa toverielämässään saattoi liiketuttavain kanssa seurustellessaan yhdistää hyödyllisen huvittavaan, ei hän suinkaan ollut ajatellut, kuinka vähän taipumusta Rassmannilla oli näitä nuoren mestarin hyvää tarkettavia tuumia vakavasti täyttämään.
Ensi viikkoina näytti tosin "hiljainen liiketoveri" suurella harrastuksella ryhtyvän toverinsa hommiin. Hän kävi milloin tämän, milloin tuon liiketuttavan luona; mutta yleensä tämän harrastuksen herätti vain halu päästä vapaasti seurustelemaan kapakkain tarjoilijatarten kera, jollaisia kaupungissa oli myös muutamia.
Niin tapahtui esim., että hän tarvitsi jonkun asiakäynnin tekemiseen koko aamupäivän.
Schornin ei pistänyt päähäänkään ruveta tämän johdosta otsaansa rypistelemään. Hän pysyi samana hyväntahtoisena ihmisenä, joka iloitsi sydämestään siitä, että hänen ystävänsä näytti pikkukaupungissa voittavan yhä suurempaa mieltymystä.