Hän tunsi pakottavaa tarvetta esittää raivoisalle vallankumoukselliselle nämä sanat "huonosta seurasta" kaikella sillä ärsyttävällä pilkalla ja peitetyllä loukkaushalulla, joka ulkonaisesti näyttää aina osaaottavalta, mutta sisimmässään kuohuu ilkeästä riemusta.
Vasta saadun loukkauksen kantaa helpommin, jos sen kaksin kerroin antaa toiselle takaisin. Marat toinen alkoi heti kiroilla. Oh, hän ei ollut koskaan voinut häntä oikein kärsiä, tätä naapuri puuseppää ja sorvaria, joka aina kantoi sinistä esiliinaansa niin vaateliaasti nähtävänä, ikäänkuin tahtoisi viitata taivaan väriin, jonka hän on tuonut maan päälle.
"Tämä porvari, hän vasta on oikea laatuaan! Sanon teille, herra tohtori, (herra Antonius Pätzoldt ei tahtonut kohteliaisuutta pitää ilmaiseksi hyvänään, ja antoi 'tohtorin' joka tilaisuudessa takaisin) — sanon teille, meidän kesken sanoen, nykyään täytyy olla varovainen. Luuletteko tosiaankin, että hän tosiaankin vilpittömästi tarkottaa asiamme parasta? Hänellä on velaton talo, ajan oloon hän syö itselleen soman vatsan ja samalla puhuu yhdenvertaisuudesta kaikille. Haha, tämä porvari, tämä porvari!… Hän pöyhistyy päivä päivältä, ja jos hän antaa parisen kolikkoa puolueelleen, niin silloinkos hän on tehnyt aivan ihmeitä köyhien ja kurjien hyväksi. Samallainen rahapohatta porvari kuin kaikki muutkin."
Velaton talo, porvari — se riitti, jotta Rassmann kuunteli levollisesti kaikkia epäluuloja Schornia kohtaan.
Marat toinen raivostui yhä enemmän, mitä kauvemmin hän näki Rassmannin vaikenevan.
"… Mitä olisi hänen tehtävä, jos hän tosiaankin rehellisesti kannattaisi asiaamme. Ei enempää saisi hänellä olla kuin mitä välttämättöminä min tarvitsee. Kaikki muu olisi hänen käytettävä puolueen ja suurten taistelijain ja marttyyrien hyväksi. Oi, sanon teille, kunnioitettava herra tohtori, jokainen aate on vain petollisuuden naamio, jollei sitä pyritä teossa toteuttamaan. Ja juuri sellaiset ihmiset kuin tämä Schorn ovat puolueemme suurten ja korkeain tarkotusten vaarallisimmat viholliset. Teoriassa näyttelevät he ihmisystävää ja in praxi ovat he suurimpia egoisteja ja salaisia mässääjiä."
Ja niin jatkui kotvan aikaa, keskeytyen ainoastaan tilauksiin, jotka hän teki tarjoilijalle, kunnes hirmuinen mies jälleen tuli vanhoille soutuvesilleen.
"Sentähden sanon minä, kaikesta on tehtävä tabula rasa! Ken haluaa joutua vallankumouksellisen tuomioistuimen eteen, aivan brevi manit! Se on aikamme vauhtipyörä, joka tekee lopun porvarillisten koko sakista… Kaikki on julistettava kansallisomaisuudeksi… Julman ankarat lait lakkautettavat… Jumala viralta pois, kuten aikoinaan Ranskassa, silloin se vetelee, Dixi."
Marat toinen lörpötteli yhä edelleen ja veti taskustaan suuren paperinipun, josta hän valmistautui lukemaan joukon määräyksiä.
Rassmann istui kuin kokoonkyyristyneenä ja hautoi omia mietteitään.