Suuri yhdenvertaisuuden apostoli ja ihmisystävä unhotti vain yhden: että hän oli hyvällä tiellä muuttaa kommunismin tunnuslauseen: "omaisuus on varkautta", vastakohdakseen: "varkaus on omaisuutta", ja että hän siten vaipui rikollisuuteen.
Seuraavana päivänä oli kauppa Samuel Hirschin kanssa päätetty, kun tämä ensin oli tarkoin tarkastanut valtakirjan, ja tämä mies, joka ei Rassmannille ollut luvannut lainata markkaakaan, saattoi nyt kohteliaasti uuden liiketuttavansa aina ovelle saakka: sillä "kauppa on kauppa", ja hän eli tehnyt hyvän kaupan.
Mutta herra Antonius Pätzoldt kyhersi tämän ensimäisen onnistuneen kepposen jälkeen tyytyväisenä käsiään, sillä se koski Schornia, miestä, joka oli puhunut "huonosta seurasta".
VIII
Kirjat eivät Sveitsistä tosiaankaan saapuneet. Kun Schorn aamuisin kuuli kadulla vaunujen ratinan, riensi hän puotiin ja avasi oven, luullen postivaunun pysähtyvän talon eteen.
Mutta joka kerta pettyi hän. Pakettia ei milloinkaan saapunut.
Ja kuitenkin oli hän jo unelmoinut kirjojen olevan käsissään.
Schorn kuului niihin ihmisiin, jotka pitävät kiinni rautaisella lujuudella kerran saamastaan aatteesta, jota pitävät hyvänä ja mahdollisena toteuttaa.
Siitä päivästä, jona Rassmann oli puhunut 'hänelle kirjasta, jonka aikoi kirjoittaa, ja avustuksesta, jota hän nuorelta mestarilta toivoi, ei ajatus enää kaikonut Schornin päästä.
Vaikkakin hän oli ensin Rassmannin tuumalle ääneensä naurahtanut, niin tuli ajan oloon hänelle sisäiseksi varmuudeksi, että hän tosiaankin kykenisi vaatimattomilla ajatuksillaan kirjaa edistämään, hyödyttämään puoluetta.