Ja nuori mestari ajatteli toverinsa kirjottamatonta kirjaa kaikkialla missä liikkui, sorvauspenkin surinassa ja höylän suhahtelussa.
Ennenkuin aputeokset saapuivat, ei aineen käsittelyyn voinut ryhtyä.
Mutta Schorn ymmärsi tätä odotusaikaa käyttää mainiosti hyväkseen.
Kerran oli hän kuullut Rassmannilta, että tällaisiin kirjallisiin teoksiin täytyi valmistua, toisin sanoen tehdä excerptejä, joilla kirjan arvoa kohotettiin.
Nuori mestari pyysi Rassmannia selittämään sanan "ekserptejä". Ja kun hän sai kuulla, että niillä tarkotettiin eräänlaisia otteita ja lainauksia kirjoista, eivät kunnon Schornilta enää poistuneet nämä valmistukset mielestään.
Eräästä kaapista löysi hän muutamia Lassallen huokeahintaisia agitatsionikirjasia, samoin muutamia toisilta puolueen johtajilta, kaikki tomuun peittyneinä. Hän oli nämä lentolehdet, jotka muutamien klassikkojen ohella muodostivat koko hänen kirjastonsa, jättänyt melkein unhotuksiin, kun oli ensin niiden sisällön lukenut likipitäen ulkoa.
Nyt kaivettiin ne jälleen esiin ja puhdistettiin huolellisesti tomustaan.
Schorn osti kaunista konseptipaperia, ja tästä lähtien löysi hänet, milloin vain hänen aikansa suinkin salli eikä Rassmann ollut kotona, näiden kirjasten ääreen kumartuneena ja niiden sisältöön syventyneenä.
Ja jos sattumalta hänen vaimonsa kysäsi: "Vilhelm, mitä luet ja kirjotat niin ahkeraan?" sai hän ylvään vastauksen: "Lapsi, sitä et ymmärrä,-minä teen ekserptejä". Samalla veteli raskas käsi edelleen kynää paperia myöten ja jätti jälkeensä avuttomia lapsenkäden piirtoja. Mutta mitä auttoi tämä kaikki — lähdekirjat eivät saapuneet Sveitsistä. Kului kaksi, kului kolme viikkoa, ne eivät tulleet.
Kun Schorn oli kyllin kauvan odottanut postivaunun pysähtymistä ovensa eteen, rohkeni hän lausua Rassmannille kummastuksensa lähetyksen viipymisestä.