— Mutta menkää sentään, isä, heitä vastaan ja rauhoittakaa heitä, sanoi Fransiska, ottaen kopasta kynttilän, jonka hän sytytti. Hän meni viereiseen huoneeseen, pani vanhan petroolilampun kuntoon, sytytti sen ja tuli sitte takaisin, asettaaksensa kynttilän pullon suuhun. Ulkoa kuului raakaa laulua, jota lapsijoukon huudot säestivät.
— Niin, sen minä teen. Saavat oppia minut tuntemaan sanoi Jannusch rohkeasti. Äkkiä kuului porstuassa kova räjähdys ja lasten hurraa-huudot; joku oli mahtanut langeta pitkäkseen. Heti sen jälkeen työnnettiin ovi auki ja August ja Bläsel horjuskelivat sisään käsi kädessä; heidän takanaan tuli "Pikku", punatukkainen poika viidentoista ijässä, joka hyvin oli isänsä näköinen. Pari tuntia sitte oli hän tavannut molemmat toiset, mitä parhaimmalla tuulella, ja liittäytynyt heihin; hänellä oli paha omatunto, jonkatähden hän vastaiseksi koetti piiloutua isänsä näkyviltä.
— Hiljaa, hiljaa, ei niin ääneen; täällä on vieraita, kuiskasi Jannusch, heti kun he olivat päässeet sisään ovesta. Mutta Bläsel, joka näkyi saaneen niin tarpeekseen, että hän tuskin saattoi pitää silmiään auki, ei kuullut sillä korvallakaan.
— "Augsburgiss' on viinikrouvi, Krouvin tyttö henttuni. Ja hei sutariisutarallallaa Ja hei sutarallalla!"
mylvi hän, jotta ikkunaruudut tärisivät. — Mutta missäs sitä nyt oikeastaan ollaan, veliseni? Onkos olutta? Hei, krouvista tahdon olutta! huusi hän kankein kielin, laulettuaan laulun loppuun.
Augustin täytyi asettaa hänet istumaan, sillä hän horjui sinne tänne niinkuin linnunpelätin.
— Hyvä herra, te olette täällä vieraitten ihmisten luona, sanoi Jannusch vihoissaan. — Ja sinä heittiö, kääntyi hän puoliääneen Augustin puoleen, — et käyttäydy ensinkään paremmin. Onko tuommoinen juominen nyt laitaa, ja olet ehkä vielä muitakin vietellyt mukaasi?
Äärimmästä nurkasta kuului hiljaista naurua. "Paha poika" siellä huvittelihe sen johdosta, että lakana oli pudonnut isän olkapäiltä.
— Äh sinä senkin lontti, joka luvatta menit panttaamaan takkini. Odotas, kun otan kepin. Onko se nyt laitaa, että pojat käyttävät parhaat vaatteet ja isän pitää istua kotona paitahihasillaan?… Miten paljon sinä sitte sait siitä? lisäsi hän rauhoittavasti.
— Mutta älä toki, isä, siitä välitä, sammalsi August, joka ei vielä kokonaan ollut kadottanut järkeään.