— Ajattele nyt, että sinä olet synnillinen tyttö, ja riiput tuossa pyörällä. Ja sitte kai ymmärtänet asiat.
Josefa pudisti päätään.
— Ei minua kuitenkaan ripusteta pyörään, sanoi hän vihdoin hymyillen. Mutta Klaudina suuttui niin, että hän pöydälle antoi aika kolauksen. Hän tunsi rintaansa ahdistavan.
— Ehkä sinulle vielä tehdään jotakin muuta, jos yhä pysyt tuossa paatumisen tilassa. Minä annan sinulle ajatusaikaa huomiseen… Mutta toivokaamme, että Jumala jo ennemmin sinua valaisee sanansa kautta.
Ja menkäämme nyt ensimmäiseen pääkappaleeseen.
Siinä puhutaan pyhästä kymmenestä käskystä. Minä luen ja selitän ne ensin ja sitte saat jo tänä iltana oppia ne ulkoa.
Kirja joka oli avoinna hänen edessään, oli katkismus. Kovalla, yksitoikkoisella äänellä rupesi hän lukemaan käskyjä, tuontuostakin lisäten jonkun huomautuksen. Päästyään kahdeksanteen, virkkoi hän:
— Ei sinun pidä väärää todistusta sanoman sinun lähimmäistäs vastaan. Se on: sinä et saa asettua herra pastoria tai minua vastaan missään tilaisuudessa; sinun pitää tehdä kaikki mitä me sinun itsesi tähden sinulta vaadimme ja auttaa meitä kaikessa, millä voimme olla hyödyksi kristilliselle kirkolle. Jos esimerkiksi herra tohtori Baldus on tehnyt jotakin väärää ja kirkko julistaa hänet vihollisekseen, niin sinä teet itsesi vikapääksi verisyntiin, jollet ole avuliaana häntä kiroomassa. Kirkon tulee olla sinua likinnä. Paina se mieleesi.
— Onko herra pastori sitte tehnyt jotakin väärää? uskalsi Josefa kysyä.
— Sen kai sinä parhaiten tietänet, puuttui Klaudina lyhyesti puheeseen. — Voimme sitte puhua siitä… Mennään nyt eteenpäin.