— Mutta samalla erinomainen, jatkoi Kickert vilkkaasti. — Epäilemättömänä tosiasiana pysyy, että tuhansissa perheissä lasten äly on paljon suurempi kuin vanhempien. Ja siitä huolimatta on valta viimeksimainittujen käsissä. Mitä taas kurituskeinoihin tulee, niin totisesti… On totuttu pitämään sitä hyvin pahana, jos nuoriso antaa vanhoille hyviä opetuksia. Minä pidän tätä katsantokantaa poroporvarillisena, sillä se, joka on oppinut enemmän, saattaa myöskin antaa parempaa esimerkkiä. Monet lapset saattaisivat vaikuttaa vanhempiin, niin että he kävisivät kirkossa. Ja se se juuri on minun ohjelmani.
— Ei se niin hullu ole, mutta hirveän vallankumouksellinen. Ja vallankumouksellisilla ei päästä eteenpäin, sanoi hovisaarnaaja.
— Niinkö luulette… Kickert heitti häneen kummastuneen katseen. — Niin, korkeasti kunnioitettu herra hovisaarnaaja, jatkoi hän, — jos te tahdotte nimittää jokaista parempaa aatetta vallankumoukselliseksi, silloin voisi sovittaa juutalaisvainonkin…
— Se on aivan toista, keskeytti hovisaarnaaja kiivaasti ja heitti ystäväänsä katseen, joka sinä hetkenä pani hänet ajattelemaan. Kickert päättikin ensi tilaisuudessa sovittaa sen kolauksen, joka häneltä oli päässyt hänen korkea-arvoisuutensa mielipiteitä vastaan. Onneksi toi Klaudina samassa olutta sisään, joten hän syvään kulaukseen saattoi hukuttaa kaiken mieliharminsa.
Kolmas luku.
Hetkisen he vielä keskustelivat vähäpätöisistä asioista, kunnes Bock äkkiä rupesi puhumaan tulonsa tarkoituksesta.
— Tiedättehän rakas herra Baldus, alkoi hän, mukavasti nojaten sohvaan, että ystävien aina tulee puhua suoraan. Ja minun tietääkseni ei meillä molemmilla koskaan ole ollut syytä valittaa siinä suhteessa, vaikka jo kauvan olemme pyrkineet samaan päämaaliin.
— Ei totisesti, arvoisa herra hovisaarnaaja, vastasi Julius. — Olkoon mitä tahansa, niin puhukaa suunne puhtaaksi. Ette voi osoittaa minulle suurempaa kunniaa. — Uteliaasti odottaen hän häneen silmäili. — Herra seminaarintirehtori kuuluu kai myöskin uskottuihin? lisäsi hän, kääntyen Kickertin puoleen.
— Kyllä. Hän teki minulle vasta suuren palveluksen puheena olevassa asiassa.
Ensin Kickert myöntävästi oli nyökäyttänyt päätään; nyt teki hän kieltävän liikkeen, otti sitte lasisilmät nenältään ja rupesi puhdistamaan niitä punasilkkisellä nenäliinallaan. Hän teki sitä niin tarkkaan, ikäänkuin ei hänellä seuraavina päivinä tulisi olemaan ensinkään aikaa tähän toimeen. Hän pelkäsi tulevia hetkiä ja luuli siten voivansa peittää mielenliikutustaan.