Pastori katsahti häneen hämmästyneenä.
— Kokonaista sata markkaa? kysyi hän ja hänen kasvojensa ilme osotti, ettei kysymys ollut hänelle laisinkaan mieluisa. — Jos heti alat tällä tavalla, niin et pääse pitkälle, jatkoi hän. — Mistä minä nyt silmänräpäyksessä otan sata markkaa?
— No, no! Kai sinun varoillasi kannattaa pitää kotona sellaisen pikku-summan!
— Niinkö luulet!… Mutta olet sinä kummallinen ihminen: niin sinä menettelet, kuin se olisi luonnollisin asia maailmassa.
— Niinhän se oikeastaan onkin, vastasi Konrad levollisesti; — jos nimittäin edellytämme, että pappi itse seuraa sitä oppia, jonka palveluksessa hän on ja jota hän saarnaa muille… Matteuksen viides luku, neljäskymmenestoinen värssy.
Julius vaikeni; hän ei sinä hetkenä muistanut tuota värssyä. Hän oli yhä lukevinaan ruumissaarnaa. Mutta kun Konrad taas astui huoneen toiseen päähän, käytti hän tilaisuutta hyväkseen ja etsi Uudesta Testamentista puheenalaisen kohdan. "Anna sille joka sinulta anoo äläkä käännä sinuas siltä pois, joka lainan pyytää", luki hän. Seuraavana hetkenä hän nousi, avasi kirjoituspöytänsä laatikon ja otti sieltä rahat.
— Älä pidä tätä velkana, vaan ota avuksi hyvään tarkoitukseen, sanoi hän.
— Kiitän sinua sydämmeni pohjasta, vastasi Konrad ja painoi hänen kättänsä.
Neljännestunnin he vielä viettivät yhdessä, puhellen vähäpätöisemmistä asioista. Ihmettä kyllä, ettei kumpikaan koskettanut siihen, mikä liikkui heidän molempien mielessä. Jäätyään yksin, Julius sitä oikein kummasteli. Hän ei ymmärtänyt, kuinka hän tuon lyhyen ajan kuluessa oli voinut unohtaa kaikki, mitä Bock oli sanonut hänelle. Puolen tuntia hän istui ajatuksiin vaipuneena, muuta tekemättä kuin tuijottaen lamppuunsa. Konrad oli antanut hänelle paljon ajattelemista…
Neljäs luku.