Hän oli muuttunut kuin toiseksi ihmiseksi. Silmät kiilsivät ja heikko puna peitti laihtuneet posket; hänen käytöksensäkin oli tänä hetkenä paljon kohteliaampi.
— Olen kyllä häntä puhutellut… hän on kaunis tyttö. Tiedäthän, että isäni ja sinun isäsi ovat vanhat ystävät. On siis luonnollista, että hän heti tuli isälleni kertomaan asiastaan.
— Puhuiko Agata paljon minusta? Ja miten hän sen teki? kysyi Oskar kiihkeästi. — Vai on hän mielestäsi kaunis… uskonpa hyvinkin!
— Hän kertoi vain vähäpätöisiä asioita nuoruutesi ajoilta, vastasi Konrad, yhä tarkastellen vaatekaappiaan. — Käsitäthän toki, ettei hienotunteinen tyttö paikalla rupee vieraalle ihmiselle kertomaan, kuka mies häntä rakastaa… Muuten ei minulla tähän asti ole ollut aavistustakaan siitä, että sydämmessäsi kannat serkkusi kuvaa.
— Minkä vaikutuksen hän yleensä teki sinuun?
— Aivan erinomaisen. En voi muuta sanoa kuin että hänessä on paljon viehättävää. Hän tuntuu aivan toisellaiselta kuin useimmat muut tytöt. Paljon luonnollisuutta ja vähän teeskentelyä. Sitäpaitsi on neiti Held varmaankin lukenut paljon.
— Vai niin. Näytpä paikalla urkkineen kaikki. Sinulla on tarkka silmä, sitä ei voi kieltää… Ja äkkiä, hän epäluuloisasti katsahti Konradiin, joka kuitenkaan ei sitä huomannut, koska hän seisoi selinpäin. — Olitteko kauvankin yhdessä? kysäsi hän samassa, odottamatta vastausta edelliseen kysymykseen, ja asettui Konradin eteen. — Sanoppas, onko sinulla joitakin erityisiä tarkoituksia tämän neidin suhteen?
— Mikä oikeus sinulla on sitä kysyä?… Näytätpä aikovan ruveta itsevaltiaaksi tässä.
Konrad huomasi, ettei viime kysymys ollut hänelle ensinkään yhdentekevä, jonkatähden hän uudestaan pisti päänsä kaappiin, peittääkseen miten hämillään hän oli.
— Älä sinä kiertele, uhkaili Oskar. — Minun pitää myöntää, että vastaustesi takana piilee kaikkea muuta kuin välinpitämättömyys. Sinä olet ulkonaisesti aivan toisellainen mies kuin minä; sinä uiskentelet pinnalla… Sitäpaitsi sinussa juuri on tuota kirottua ihanteellisuutta, joka hurmaa naiset. Ja juuri Agatan… minä hänet tunnen; hänen käsityksensä miehestä olivat aina epätavalliset. Taivaita tavottelevat, jotka vivahtivat uskonnollisuuteen…