— Se, että hän huoneessaan minua suuteli. Olihan se niin?
— Hyvä on, että pysyt totuudessa… No, saneleppa sitte läksysi… Ensinnä siis: mikä kaste on?
Josefa rupesi sujuvasti ja kiireellä latelemaan ensi lauseita. Niissä ei ollut korkoja eikä äänen painoja, mutta hän ei jättänyt pois sanaakaan. Kädet olivat yhä ristissä pöydällä, silmät kääntyivät vuorotellen oikealle, vuorotellen vasemmalle, huulet sopottelivat lakkaamatta. Hän teki siinä omituisen vaikutuksen. Puute, köyhyys, suru ja valvotut yöt olivat kyllä ennenkin häntä kalventaneet, mutta vielä kalpeammalta näytti hän nyt mustassa puvussaan. Hän leperteli läksyään melkein yhtä välinpitämättömästi kuin henkisesti takapajulle jäänyt lapsi, jonka oppiminen kuulijassa herättää yhtä paljon sääliä, kuin se loukkaa hänen korvaansa.
Käsivarret ristissä kuunteli Klaudina, kunnes hän oli lopettanut.
— Sinä osasit hyvin, virkkoi hän sitte. — Huomisillaksi saat läksyksi viidennen pääkappaleen. Ja sitte saat virren… Ehkä sinua huvittaa kuulla, että sisaristasi myöskin pidetään huolta. Herra pastori tahtoo niin… Nimittäin sillä ehdolla, ettet sinä taas rupea itsepintaiseksi, lisäsi hän kiireesti, kun Josefalta samassa oli päässyt ilonhuudahdus. — Siis vieläkin kerran, alkoi hän hetkisen kuluttua: — huomaa, mitä sinulle eilen sanoin: jos sinut kutsutaan tuonne sisään ja siellä on paljon väkeä, muitten muassa myöskin tohtori Baldus; ja jos herra hovisaarnaaja — se on se herra, joka samana iltana kuin tulit taloon, kysyi, oletko käynyt kirkossa — jos tämä herra siis tarttuu käteesi ja kysyy: kuka niistä, jotka ovat tässä huoneessa, on tehnyt sinulle pahaa… Mitä sinun silloin tulee vastata?
Josefa ei sinä hetkenä edes katsonut Klaudinaan. Hänen silmänsä harhailivat pitkin huonetta, ikäänkuin apua anoen. Hän koetti ikäänkuin voimien ponnistuksella johdattaa mieleensä jotakin, joka oli unohtunut.
— No… sepä kestää. Jos sinä taas lankeat entisiin tapoihisi, niin pikku siskojen täytyy nähdä nälkää kotona. Senkötähden olet oppinut ulkoa pyhät sakramentit, ettet edes tietäisi, että kiitollisuus on kristityn velvollisuus? Sano, ketä sinun silloin pitää osoittaa?
— Herra tohtori Baldusta, vastasi tyttö viivytellen.
— Entä mitä sinun samalla pitää sanoa?
— Hän.