Vanhus ei vieläkään liikahtanut; Konrad katseli häntä vaieten, syvällä mielenliikutuksella. Äkkiä avasi hän silmänsä ja tähtäsi ne poikaansa, ikäänkuin hän uudestaan olisi tahtonut palata elämään.
— Olen viime aikoina paljon lukenut Darwinia, alkoi hän sitte. — Hän se on luonut uuden raamatun, jonka kautta ihmiskunta tulee vannomaan, ja hänen tunnustajansa tulevat vielä kerran seisomaan kirkossa meidän sijoillamme.
He keskustelivat vielä jonkun aikaa samaan tapaan, kunnes vanhus äkkiä rupesi puhumaan kuolemastaan, jonka likeisyyden hän aavisti. Hänen hartain toivonsa oli saada olla läsnä kun Konrad vihittiin virkaansa. Konrad koetti voimiensa mukaan poistaa hänen pahoja ajatuksiaan, kunnes Hedvig tulollaan katkaisi heidän puhelunsa. Konrad ei enään viipynyt kauvan. Hän läksi pois syvästi liikutettuna.
Seuraavat päivät kuluivat häneltä miltei yksinomaan tulevan viran valmistuksiin. Hänen täytyi tutustua seurakunnan sisäisiin asioihin, jotapaitsi hän nykyisten olosuhteitten vallitessa huomasi tarpeelliseksi käydä tervehtimässä useita henkilöitä; sillä taistelu sekä häntä vastaan että hänen puolestaan oli leimahtanut jo itse seurakunnan keskuudessakin. Julkisuudessa sitä tosin saattoi huomata sangen vähän, mutta salaa, perheissä, ravintolapöytien ääressä ja pappispiireissä agiteerattiin sitä innokkaammin.
Kirkonvanhinten joukossa oli hänellä muutamia tavattoman ärtyneitä vihamiehiä; nämät olivat kiireen kautta antaneet painattaa ylipainoksia häväistyskirjoituksesta häntä vastaan, ja jakaneet niitä seurakuntalaisille. Jollei hänen vaaliaan enään voitukaan ehkäistä, niin se ainakin voitiin saattaa epäilyksen alaiseksi seurakunnassa; sitäpaitsi voitiin ikäänkuin keinotekoisesti, kiertämällä, kaartamalla herättää tyhmissä ihmisissä se luulo, ettei uuden pastorin kirkollinen vaikutus lapsiin olisi siunausta tuottava. Täytyi siitä, vanhan sananlaskunkin mukaan, jäädä jotakin jälkiä.
Tällä kaikella oli tietysti tarkoituksena antaa asianomaiselle kirkolliselle virastolle aihetta ryhtymään asiaan. Konrad sai kiertoteitä tiedon tästä, samoinkuin myös siitä, että hovisaarnaaja, jolla seurakunnassa oli paljon ystäviä ja valtiollisia liittolaisia, koetti persoonallisesti kaikkialla yllyttää mielet häntä vastaan. Hovisaarnaajahan oli tuon lentokirjasenkin levittäjä.
Niin olikin todella asian laita. Bock oli väsymättä toimessa saadakseen kokoon allekirjoituksia anomukseen, joka jätettäisiin konsistooriin valituksena vaalia vastaan. Tässä toimessa auttoi häntä uljaasti seminaarintirehtori Kickert, joka vain ani harvoissa tapauksissa unohti esittää ohjelmansa uuden nuorison muodostamisesta.
Myöskin Adam Simmer oli ruvennut tämän, hänen vakaumuksensa mukaan aivan oikean asian palvelukseen, mutta koskaan unohtamatta viitata viiniensä hintaluetteloon ja niiden erinomaiseen hyvyyteen. Nämät tässä yhteydessä tehdyt tarjoukset käänsivät vielä enemmän huomiota puoleensa, kun Simmer vetosi luetteloonsa niistä jumalanpalvelijoista, jotka jo olivat hänen uskollisia kauppatuttaviaan ja niihin seurakuntiin, jotka hänen varastostaan tilasivat ehtoollisviininsä. Muutamat näistä nyt hankittavista ostajista tulivat kuitenkin päätöksissään jotenkin horjuviksi, nähdessään, että korollaaneläjällä oli auttamaton taipumus häikäilemättä avata aivan tuntemattomienkin ihmisten kirjakaappeja, laajentaakseen tietojansa niiden siteistä ja selkäkirjoituksista.
Tässä agitatsioonissa karttoi Bock kuitenkin lausua kaikkea sellaista, jota olisi voitu selittää persoonalliseksi panetteluksi, mitä nimittäin moraaliseen puoleen tulee. Tietysti hän sangen mielellään olisi koskettanut tuohon tuttuun mustaan pilkkuun, mutta varovaisena miehenä, jonka julkiset puoluetaistelut ovat tehneet epäluuloiseksi, tiesi hän vallan hyvin mitä seurauksia tuollaisesta epäluulosta saattaa olla. Sitäpaitsi hänen uskotuittensakin joukossa löytyi ihmisiä, joihin ei voinut luottaa ja joita ei puoluekiihkokaan ollut saanut niin hurjiksi, että he olisivat sallineet tahrata vastustajansa kunniaa. Juliuksen osanotto oli myöskin hämmästyttänyt häntä ja perinpohjin mietittyään asiaa, oli hänen täytynyt myöntää, etteivät todistukset sentään olleet sellaiset, että niiden nojalla olisi voinut tehdä täydellistä syytöstä.
Klaudinan käynti oli vasta laajentanut hänen näköpiiriään ja osoittanut mitä tietä oli astuttava, jotta asia saataisiin päättymään kirkolle arvokkaalla tavalla. Koska kaikki tässä tapauksessa riippui Josefasta, niin Klaudina oli esittänyt hänelle suunnitelman, jota vastaan ei voinut tehdä mitään muistutuksia; jo siitäkin syystä, että Klaudina varmaan oli vakuuttanut Josefan itsensä tahtovan julkisesti todistaa Konradia vastaan. Tämä Klaudinan vapaaehtoinen avuliaisuus oli herättänyt hovisaarnaajassa suurta kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä; sillä senkautta tuli asia paljon luonnollisemmaksi ja yksinkertaisemmaksi, eikä tutkintoja tarvinnut jatkaa. Hovisaarnaajasta oli jo ollut sangen vastenmielistä antautua tekemisiin niin ala-arvoisan henkilön kanssa kuin rouva Brennerlein, eikä hän olisi sitä tehnytkään, jollei hän aina kirkollisissa asioissa olisi suosinut vanhaa periaatetta: tarkoitus pyhittää keinot.