Tyytyväisenä maalaispastori nousi.
— Neljännestunniksi, herra pastori. Lähdemme tänä iltana. Olemme löytäneet paikan pojalleni, mutta vasta ensi kuusta. Hän saattaa siis nyt käydä kotiakin katsomassa. Hän pyytää paikalla lausua teille jäähyväiset.
— No, onnea sitte, herra kandidaatti, sanoi Julius ja ojensi Oskarille pari oikean kätensä sormea.
— Mutta ehkä hän tässä viereisessä huoneessa voisi odottaa? huomautti maalaispastori äkkiä. — Meillä on nimittäin vielä vähän asioita toimitettavana yhdessä.
Hän ei moneen päivään ollut päästänyt Oskaria silmistään ja nyt hän pelkäsi, että Oskar, jolla oli rahaa taskussa, karkaisi, jos hän jättäisi hänet yksin.
— Mieluinten minä jo paikalla lähtisin mukaan, mutta olisi ehkä epäkohteliasta… huomautti hän.
Oskar pani tosin ensin hiukan vastaan, mutta rauhoittui vihdoin, sillä hän käsitti, että hänen läsnäolonsa sekä hänelle itselleen että seuralle olisi ollut sangen kiusallinen. Hän istuutui siis viereiseen huoneeseen, valitsi niin mukavan asennon kuin suinkin ja syventyi katselemaan Kristusta ja syntistä vaimoa.
Kymmenes luku.
Samana hetkenä kuin maalaispastori ja Julius yhdestä ovesta astuivat työhuoneeseen, tuli Klaudina Josefan kanssa sisään toisesta. Josefa suuntasi paikalla askeleensa Thürmelin luo, ojensi hänelle kätensä ja lausui niiaten:
— Minä saan kiittää kauniista lahjasta. Juliuksen täytyi kääntyi pois, niin häntä nauratti, sillä superintendentti oli ainoa, joka ei ollut tuonut mitään lahjaa. Mutta superintendentti keksi pian keinon; hän hymähti väkinäisesti ja virkkoi: