Siten olivat naimapuuhat saaneet viimeisen kolauksen ja pastori oli päättänyt lopettaa elämänsä poikamiehenä. Hedvig oli vapautettu ja pääsi jälleen muuttamaan vanhaan pappilaan. Pastorin ja hänen taloudenhoitajattarensa välille muodostuva omituinen suhde vaikutti sen, että Balduksen perhe vähitellen alkoi hajoutua. Hedvig kävi nimittäin hyvin harvoin veljensä talossa. Tämän kaiken tiesi Konrad.
— Hyvää iltaa, sanoi hän kevyellä kumarruksella astuen sisään. — Onko veljeni, herra pastori, vielä tavattavissa? Siinä tapauksessa pyydän että ilmoitatte minut… Ah, taitaa olla vieraita, lisäsi hän samassa, kuultuaan likeisimmästä ovesta sekavaa puhetta ja nähtyään etehisen täytetyt naulat.
— On paraikaa kokous. En tiedä… vastasi Klaudina, peittelemättömällä kummastuksella katsellen Josefaa, joka oli jäänyt nuoren papin taakse seisomaan ja uteliaasti tarkasti pitkää huonetta.
— Herra tohtori Baldus, jollen erehdy… lisäsi hän samassa, ikäänkuin hämmästyksestään tointuen. — Olkaa hyvä käykää sisään… Vien paikalla sanan herra pastorille. — Hän avasi oven vasemmalle, astui syrjään ja kysyi viivytellen: — entä tyttö…?
— On ihmisraukka, jonka nälkäisenä tapasin kadulta, sanoi tohtori lyhyesti. — Juuri hänen tähtensä olen tullut tänne. Olen teille kiitollinen, jos osoitatte lapselle paikan, kunnes olen tavannut veljeni. Ehkä kyökinpuolella…
Silminnähtävästi Klaudinan hämmästys kasvoi. Konrad astui pieneen, somaan odotushuoneeseen ja Klaudina viittasi Josefalle, että hän jäisi paikoilleen.
— Onko tarkoitus että tämä nuori tyttö jää tänne yöksi? kysäsi hän. — En luule herra pastorin…
— Sen tulee veljeni yksinomaan päättämään, katkaisi hänet tohtori, vieläpä niin varmasti, että hän paikalla läksi takaisin etehiseen, luvaten väliaikaisesti pitää tytöstä huolta.
Noin kolmen minuutin aikana saattoi Konrad tarkastaa huoneen kalustoa. Yhdellä seinällä seisoi rinnakkain useita tuolia ja niiden edessä pöytä. Vasemmalle aukeni ovi, josta saattoi katsoa heikosti valaistuun rippilastenhuoneeseen. Erittäin arvokkailta näyttivät kuparipiirrokset, joista toinen kuvasi avioliitonrikkojatarta ja toinen Jairuksen tytärtä. Viimemainittuun pysähtyivät tohtorin silmät. Sillaikaa kuului suljetun oven takaa vilkas elämä. Hän ei oikein saattanut ymmärtää mitä siellä puhuttiin. Kerran vain kuuli hän selvästi läpitunkevan naisäänen hitaasti lausuvan sanat: "pappisselibaatti… pappisselibaatti pitäisi poistettaman maailmasta". Sitte lakkasi hetkeksi keskustelu. Kaikesta päättäen oli Klaudina nyt isännälle vienyt tiedon.
Heti senjälkeen astui pastori sisään.