— Olette aivan oikeassa, herra seminaarintirehtori, alkoi taaskin hovisaarnaaja, — ryyppy on sangen tärkeä vaikutin, jota ei sovi halveksia. Se vaikuttaa suuresti joukkojen epäuskoisuuteen. Surullista on, ettei lainsäädäntö vielä ole määrännyt sunnuntain pyhittämistä. Jos viinapuodit hallinnollista tietä suljettaisiin Herran päiväksi, niin ei meidän tarvitsisi valittaa kirkossakävijöiden puutetta… Mitä te siitä arvelette, herra tohtori?
Tämän kysymyksen teki hän äkkiä Konradille. Muutkin kääntyivät ja jäivät jännityksellä katsomaan nuoreen pappiin, joka siihen saakka aivan vähän oli ottanut osaa keskusteluihin.
— Onhan luonnollista, herra hovisaarnaaja, että veljeni tässä kohden on aivan samaa mieltä kuin me, puuttui Baldus vanhempi kiireesti puheeseen.
Hän tahtoi aina sanoillaan koettaa estää ikävyyden, jota minä hetkenä tahansa saattoi odottaa. Veljensä tultua ja huomattuaan, etteivät hän ja Bock toisiaan erittäin suopeasti katselleet, vaivasi häntä epämiellyttävä tunne. Hän pelkäsi heidän joutuvan ikävään sanakiistaan. Eninten häntä huolestutti Konradin tulevaisuus, sillä ulkonaisista erilaisuuksista huolimatta, rakasti hän hellästi veljeään. Hän piti hänen vapaakielistä katsantokantaansa erehdyksenä, seurauksena hänen luonnonlaadustaan, lievinten sanoen tyhmyytenä, josta hänen täytyi parantua.
Hän nousi, astui pyöreän pöydän luo ja istuutui Konradin viereen. Sillä tavalla luuli hän jo edeltäkäsin taittaneensa kärjen jokaisesta ajattelemattomasta sanasta.
— Kuule ensin mitä veljesi sanoo, lausui vanha Baldus niin ääneen ja odottamatta, että Juliuksen piti heittää häneen suuttunut katse. Ja yhä hänen suuttumuksensa yltyi, kun Konrad seuraavalla tavalla alkoi:
— Valitettavasti en, herra hovisaarnaaja, saata tunnustaa olevani samaa mieltä, niinkuin veljeni, puolestani huolehtien, otaksui.
— Tarkoitatte siis…
— Tarkoitan, herra hovisaarnaaja, ettei ryyppy enempää kuin aikaisten avioliittojen solmiminen, tai kaikki nuo yhteisellä nimellä materialismiksi kutsutut paheet ole syynä kansan uskottomuuteen, vaan yksinomaan kirkko.
— Kuinka?