Mieliala huoneessa oli täydellisesti muuttunut. Jonkinlainen jännityksen synnyttämä iloisuus oli vallannut kaikki mielet. Muutamia hetkiä vallitsi huomattava levottomuus. Odotettiin jotakin epätavallista tapahtuvan ja valmistauduttiin sitä vastaanottamaan. Seminaarintirehtori korottautui muutamia tuumia korkeammalle ja veti jalat alleen. Adam Simmer laski avaamatta kädestään kirjan, jonka hän juuri oli ottanut, kääntyi hitaasti huoneeseen ja vei kultaiset kakkulat nenälleen. Hänen vaimonsa muutti painonsa oikealta puolelta vasemmalle, jolloin vihriä plyysituoli liitteissään vapisi. Bock oli myöskin noussut. Välinpitämättömän näköisenä likeni hän parratonta kandidaattia, joka aikansa kuluksi uudestaan ja uudestaan tarkasti kynän terää.
Lävistelty lampunvarjostin näytti erittäin miellyttävän hovisaarnaajaa. Hän kumartui tarkastamaan Kristuksen ristinkantamista, joka oli siihen kirjailtu ja virkkoi hiljaa:
— Kirjoittakaa kaikki, mitä saatte kuulla.
Kandidaatti nyökäytti päätään; mutta hovisaarnaaja loi vielä kerran katseensa lampunvarjostimeen, nojausi sitte molemmin käsin suureen työpöytään ja katsoi Konradiin syyttäjän katseella.
Tohtori istui aivan yksin pyöreän pöydän ääressä. Vanhuskin oli noussut ja kuhninut luthertuoliin oven luona, joka johti viereiseen huoneeseen. Siinä oli hänen mukava istua ja siitä saattoi hän selvästi nähdä nuorimman poikansa kasvot.
— Olen sitä mieltä, alkoi Konrad, — että kristinopin ja sitä saarnaavan nykyajan kirkon välillä on ääretön ero, jota ei viisailla sanansutkauksilla enempää kuin hyväntahtoisilla puolustuksilla saa kielletyksi. Kristinuskon varsinainen ydin ilmaantuu toiminnassa. Kirkko on ajanpitkään asettanut sanan sen sijalle. Teosta on tullut saarna. Katsokaamme esimerkiksi koko Kristuksen oppia: kaikkialla huomaamme ettei hän Jumalan sanaa ajattelekkaan muuta kuin toteuttamisena maan päällä. Hänestä ei mikään ole suurempaa kuin hyvä, epäitsekäs teko. Panen painon sanaan epäitsekäs, koskei nykyajan kirkko saata omistaa sitä ominaisuutta itselleen. Se ei miltei ensinkään ole auttanut itsekkäisyyden poistamista maailmasta. Se on ruvennut valtion palvelukseen ja silloin se samalla on velvoittautunut ottamaan huomioon kaikki valtion edut. Se on siten rajoittanut vaikutuspiirinsä, jonka kautta niin sanottu käytännöllinen kristillisyys, sellaisena kuin Jesus on sen opettanut, tulee viimeisissä johtopäätöksissään mahdottomaksi. Ja sitä pidän minä suorastaan valheena.
— Hyvä, hyvä, poikani, kuului vanhan Balduksen ääni. Kaikki korottivat hämmästyneinä päitään. Pastori Julius tuli sangen levottomaksi. Hän piti vanhuksen sanoja vain uutena todisteena hänen lisääntyvästä heikkomielisyydestään. Mutta paksu rouva Simmer rohkaisi mieltään ja kuiskasi puolisolleen, joka oli istuutunut hänen viereensä, sanat: "hän ei ole niinkään väärässä; meissä on paljon mädännyttä", jonka johdosta koroistaaneläjän kasvoihin tuli mitä kummastunein ilme.
— Pappisselibaatti, pappisselibaatti on syynä kaikkeen, huokasi taaskin onneton nainen käheällä äännellään. Yksin hovisaarnaaja säilytti täydellisen levollisuutensa.
— Näytätte olevan hetken mielialojen vallassa, herra tohtori, virkkoi hän tahallisella ivalla. — Tahdotteko olla hyvä ja jatkaa selityksiänne? Olen varma siitä, että rientämällä riennätte tunnustamaan tätä suurimman totuuden valhetta. Se olisi meille kaikille eduksi.
Hän heitti merkitsevän katseen laihaan kandidaattiin ja antoi sitte silmiensä, omituisen kylmällä, julmalla ilmeellä pysähtyä nuoreen pappiin.