Julius astui molempien väliin.
— Olen vakuutettu, herra hovisaarnaaja, sanoi hän rakastettavalla hymyllä, — että tämä ristiriita johtuu vain väärinymmärryksestä. Veljeni tarkoitus ei varmaankaan ollut millään tavalla loukata.
Konrad teki siinä myöntävän liikkeen ja Julius jatkoi:
— Herrojen sisimmät vakaumukset näyttävät olevan räikeästi vastakkaiset. Ehkä minun onnistuu…
— Ne eivät yksin näytä olevan, vaan ne ovat sitä, herra pastori, keskeytti hänet hovisaarnaaja, kääntyen pois ja ottaen esiin kellonsa. — Pidän asian täten päättyneenä… On jo myöhäistä. Lienee parasta että lakkautamme kokouksen ja määräämme toisen päivän, jolloin pikemmin pääsemme päämaaliin.
Mieliala uhkasi tulla sietämättömäksi, jonkatähden ehdotus ilolla otettiin vastaan, vaikka tosin useat mielellään olisivat nähneet molemminpuolisen vihan kehkeytymistä. Pastori Julius pahoitteli, että päivän kokouksen tarkoituksesta oli poikettu niin kauvas. Hiljaisella äänellä pyysi hän moninkerroin hovisaarnaajalta anteeksi veljensä avomielisyyttä ja lupasi pitää siitä huolta, ettei tällaisia häiriöitä tulevaisuudessa tapahtuisi.
Sitte alkoi hyvästijättö.
— Paras on että hän antaa kastaa itsensä, sanoi seminaarintirehtori pitkälle kandidaatille. Tämän kuuli mustahuntuinen nainen ja intti paikalla väliin: "parempi olla juutalainen kuin katolilainen". Hän avasi laukkunsa ja laski pöydälle muutamia kirjasia. Sen hän aina teki sanoessaan hyvästi. Mutta ennenkuin hän seurasi muita, painoi hän huomaamatta rahan Josefan käteen ja sanoi; "hyvää yötä, lapseni, Herra Jumalamme on luonut meidät kaikki alastomina".
Hovisaarnaaja oli viimeisiä huoneessa. Juliuksen avustamana veti hän ylleen päällystakkia, jonka tämä oli etehisestä tuonut, ja kysyi vanhalta Baldukselta:
— Aiotteko siis todellakin ottaa tuon tytön kristittyyn taloonne?