— Vai niin, te haluatte, herra pastori, no se on toinen asia… Voihan hän maata takakamarissa, jota ei kuitenkaan käytetä. Kummallista — mutta hän näkyi sen tuntevan. Tyttö mahtaa nähneen unta tästä talosta.
Pastoriin katsomatta kumartui hän ottamaan avainkimppua, joka kilisten oli pudonnut permannolle ja läksi taakseen katsomatta astumaan käytävää, joka oli kuin holvikäytävä kirkossa.
Liikkumattomana silmäili pastori hänen jälkeensä, kunnes hän oli kadonnut viimeisen oven taa; silloin hän palasi takaisin työhuoneeseensa.
Astuessaan sisään, näki hän isänsä ja veljensä seisovan Josefan edessä. Samassa huomasi hän myöskin tytön miellyttävät kasvonpiirteet. Hän oli noussut ja silmäili iloisena ympärilleen. Suuren seuran mukana oli hänen ujoutensakin kadonnut ja kaikki hänen ajatuksensa keskittyivät kysymykseen: mitä sinulle nyt tehdään? Otettaisiko hän kristittyyn taloon asumaan? Se tuntui hullunkuriselta. Mutta näitä tunteita ei hän näyttänyt. Hän valmisti itselleen määrätyn suunnitelman. Vanha herra veisi hänet varmaankin vielä tänään asuntoonsa. Silloinpa hän käyttäisi tilaisuutta hyväkseen ja karkaisi ensi kadunkulmassa. Mutta vastaanotto kotona, lyönnit ja velipuolet!… Ei, siitä ei ollut! — Mutta miksei hän itse asiassa kerran koettaisi olla vieraitten ihmisten luona? Varmaankin antaisivat hänelle hyvää ruokaa ja juomaa. Ja sitäpaitsi uudet vaatteet. Ehkä tekisivät hänestä hienon neidin. Johan hän tarpeekseen olikin nähnyt mustalaiselämää… Mutta taas nousivat hänen eteensä pikkusiskojen kasvot kotoa. He tulevat Josefaa huutamaan, kun aamulla heräävät eivätkä häntä näe. Niin, miten hän oikeastaan tekisi?
Näistä ajatuksista riisti hänet pastori Julius, ilmoittaen vanhukselle pitävänsä Josefan yötä talossaan.
— Olen tähän jo väsynyt. Paras lienee, että jätämme loput huomiseksi, lausui hän. — Mihin sinä näin myöhään panisitkaan lapsen, isä? Hedvig kovin hämmästyisi, kun näkisi sinut tässä seurassa tulevan kotiin. Täällä hänelle toimitetaan niin hyvä sija kuin suinkin… Muuten en tänä iltana tahdo puhua sanaakaan. Mutta olisi tarpeellista, että, rakas veli, huomenna tulisit luokseni kello yhdentoista aikaan. Silloin olemme aivan häiritsemättöminä. Olet tänään hankkinut itsellesi pahan vihamiehen. Ja kai sinä nyt olet hyvä ja saatat isän nämät muutamat askeleet kotiin.
— Kiitän sinua avomielisyydestäsi, rakas veli. Menen nyt ja palaan huomenna… Ja mitä lapseen tulee, niin kyllä olet osannut oikeaan. Toivottavasti kirkko vielä huomennakin seisoo tuossa, samalla vanhalla paikallaan.
Pastori Julius vain kohautti olkapäitään. Mutta vanha Baldus veti vaivalloisesti henkeään ja virkkoi:
— Niin, Hedvigiä en ensinkään ajatellut. Hyvää yötä sitte poikani. Nuku makeasti, lapsi, tämän katon alla.
Konrad auttoi häntä pukeutumaan raakaa ulkoilmaa vastaan, otti hänen käsivartensa ja läksi, ystävällisesti nyökäyttäen päätään Josefalle, pois hänen kanssaan. Julius saattoi heidät portille. Kun ukko oli kietonut korviinsa suuren huivin, niin pastorin tuskin tarvitsi alentaa ääntään hyvästi jättäessä lausuakseen veljelleen: