— Ei, ei, se oli vain kysymys… Muuten isä mielestäni ajattelee ja puhuu aivan järkevästi.
— Vai niin. Olet ollut täällä liian lyhyen ajan voidaksesi huomata yhtä paljon kuin minä. Näithän jo eilen tarpeeksi paljon todisteita. Tai pidätkö niitä äänekkäitä hyvähuutoja, joita hän kajautteli kummallisen selityksesi kunniaksi, järkevän miehen työnä, miehen, joka koko ihmisijän on saarnastuolista julistanut Jumalan sanaa? Salli minun kerran puhua suoraan.
— Ole hyvä — sitä olen juuri tässä odottanut… Ihminen ei koskaan tule niin vanhaksi, ettei hän ennen kuolemaansa voisi kääntyä.
— Älä toki puhu sellaisia hullutuksia. Jos joku yleensä saattaa kääntää ihmisiä heidän siunauksekseen, niin voit sinä sen tehdä. Kaikki mitä sinä eilen puhuit, on niin rikollista, että edesvastuu siitä käynee vaikeaksi sinun kantaa.
— Ei, se tulee käymään vallan helpoksi. Huomaan että jollakin lailla olen ärsyttänyt sinua. Mutta se on tapahtunut aivan tahtomattani.
Juliuksen suopea mieliala oli todellakin käynyt hyvin ärtyisäksi. Yleensä hän siinä suhteessa helposti muuttui. Ja tällä haavaa oli monta syytä, jotka hänessä vaikuttivat mielenmuutoksen. Ensinnäkin antoi Klaudina hänen kauvan odottaa ruokaa, jonkatähden suuttumus nousi vatsasta, ja toiseksi luuli hän Konradin viime kysymyksessään tehneen salaviittauksia hänen ja hänen taloudenhoitajattarensa väliseen likeiseen suhteeseen. Siitä asti kuin hän Klaudinan kanssa vietti vihkimätöntä avioelämää, vältti hän suurimmalla varovaisuudella kaikkea, mikä olisi saattanut paljastaa hänet maailman silmissä. Hän tiesi Klaudinan tekevän samoin, jo sen erinomaisen toimeentulon tähden, joka hänellä tässä talossa oli. Siksi hänet aina valtasi levottomuus kun hän huomasi jonkun epäluulolla katsovan asiaa. Monasti oli hän itsekseen neuvotellut, eikö olisi paras lopettaa koko suhde, sanoa irti Klaudina ja ottaa taloon isä ja sisar. Olihan huoneusto tarpeeksi iso ja eihän vanhuskaan saattanut elää ijankaikkisesti. Mutta hänen aistillinen luontonsa ja tottumus, joka oli tehnyt Klaudinan hänelle miltei välttämättömäksi, saivat kaikki nämät päätökset menemään myttyyn. Tämä herkulesmäinen nainen vaikutti häneen todellakin pirullisella voimalla, jota vastaan hän turhaan taisteli.
Klaudinan majesteettinen rauha, jota ei mikään saattanut täristyttää, välinpitämättömyys, jolla hän häntä katseli jos hän joskus kahdenkesken ollessa oli uskaltanut kohdella häntä sinä mitä hänen maailman silmissä tuli olla, vaikuttivat häneen maneetin tenhovoimalla, jonka alle hän aina uudestaan sortui. Iso, puoleksi harmaantunut mies tuli silloin heikoksi kuin lapsi ja pyysi ja rukoili kunnes hänelle suotiin jalomielinen synninpäästö ja talon väkevä hoitajatar kristillisessä nöyryydessä sulki hänet syliinsä.
Klaudina ei suotta toivonut, että hänen uskollinen palveluksensa kerran runsaasti ja kiitollisesti tulisi palkituksi. Hän oli taitavasti tehnyt valmistukset ja takoi nyt kuumaa rautaa päivä päivältä. Toki kerran koettaisi hetki, jolloin hänen salaisen rakastajansa täytyi määrätä perintönsä ja silloin hän kyllä pitäisi huolta oikeuksistaan. Vaikkapa hänen puolikuolleen miehen rinnalla vielä kerran täytyisi olla rakastavaisena vaimona ja vaikkapa hänen väkivallalla täytyisi liikuttaa vapisevaa kättä tekemään viimeistä allekirjoitusta! Kuinka tuo selkä oli koukistunut, kuinka tuon ankarasti oikeauskoisen miehen jäsenet olivat kuivuneet! Mutta heti aamulla noustuaan osasi hän himolla ryhtyä ylellisen aamiaisensa kimppuun! Ei sitä ihminen sentään vuosikausia ruvennut olemaan varakkaan papin likeisenä ystävättärenä, sitte tyhjänä lähteäkseen maailman kylille, kun siveellisyysnäytelmä vihdoinkin oli loppunut!
Kaikki Klaudinan ajatukset keskittyivät tähän kohtaan. Sen tähden hän vihasi jokaista, joka yritti asettua hänen ja pastorin väliin. Hän oli syypää siihen, että sisaren ja veljen suhde oli vieraantunut, ja eräänä päivänä oli hän ymmärtänyt herättää pojassa epäluuloa isää vastaan. Hän oli nimittäin vakuuttanut ettei vanha pastori enään yrittänytkään salata vanhimman poikansa luvatonta suhdetta. Mikä taas oli yksinkertainen todiste siitä, että häntä täytyi pitää heikkomielisenä. Vanhusta Klaudina vähinten saattoi kärsiä. Ja päänpäätteeksi ilmaantui tämä nuorempi veli nyt tänne, ehkä isänsä avuksi taistelemaan häntä vastaan.
Konradin lyhyt, käskevä tapa oli jo edellisenä iltana häntä suututtanut. Hän tunsi paikalla että hän häntä tulisi kärsimään vielä vähemmin kuin vanhusta. Ja mitä kieltä tuo mies heti käytti! Entä se avoin, vapaa katse, jonka hän kaikkiin tähtäsi! Klaudinaankin heti hänen astuttuaan sisään. Entä sitte se mietitty hymy, joka salaa leikitteli hänen huulillaan! Pari minuuttia senjälkeen kuin hän oli tullut taloon, näytti hän jo urkkineen kaikki sen salaiset juonet. Noin rehelliset ihmiset saattoivat tehdä mitä tahansa; he olivat niinkuin nuori viini vanhoissa leileissä; he saattoivat juovuttaa ja huumata.