Jos tämä nuorempi veli, vanhuksen avustamana, nyt alkaisi vaikuttaa vanhempaan veljeensä Klaudinaa vastaan, jos hän saisi aikaan sen, että pastori erottaisi hänet palveluksestaan ja sitoutuisi vanhoihin, ihanteellisiin perhesuhteisiin, silloin olisi Klaudina kadottanut kaikkensa! Tuossa nuoressa papissa oli jotakin, joka herätti hänen pelkonsa enemmän kuin kukaan sitä ennen. Julius ei missään suhteessa ollut hänen kaltaisensa. Ei tarvinnut muuta kuin verrata tohtorin korkeaa, kukoistavaa, miehekästä vartaloa pastoriin, joka oli varhain vanhentunut ja teki epäkauniin vaikutuksen. Vanha ja uusi testamentti! Parempaa vertausta Klaudina ei luullut löytävänsä.
Eilisillasta asti kiehuivat nämät ajatukset hänen päässään. Puolen yötä oli hän miettinyt, miten saattaisi ehkäistä hellempää suhdetta syntymästä veljesten välille. Mutta sanallakaan ei hän vielä ollut koskettanut asiaan, sillä kenenkään ei pitänyt huomata hänen tarkoitustaan. Täytyi löytyä syy, joka saisi pastorin itsensä seuraamaan hänen neuvoaan, niinkuin hän ennenkin usein oli tehnyt. Mutta ennen kaikkea ei hän saanut epäillä häntä; päinvastoin piti hänen olla vakuutettu siitä, että Klaudinan kaikki toimet tarkoittivat hänen etuaan. Pastori oli sitäpaitsi tavattoman tuittupäinen; ainoa sana, joka ei häntä miellyttänyt, teki hänet pitkäksi aikaa pahalle tuulelle. Silloin hän helposti ärtyi ja monasti täytyi Klaudinan oikein voimanponnistuksella pidättyä purkamasta hänelle suoraan silmiin, miten vähän hän itse asiassa hänestä välitti. Hän tiesi sentään varmaan, että hänen kivinen tyyneytensä lopussa pääsisi voitolle; hän oli kallio, jota vastaan kaikki musertui ja johon pastori aina uudestaan turvautui, niinkuin väsynyt haaksirikkoinen, joka ei muuta pelastusta enään tiedä. Siten he taas sopivat, ja tulivat varmaan elämään samaan tapaan, kunnes koitti se päivä, jolloin Klaudina oli voittanut.
Näistä mietteistä oli rouva Brennerlein tulollaan herättänyt hänet. Ulrikalla oli aina tavattoman paljon kerrottavaa ja Klaudina, jolla oli harvoja seurustelutovereita, ei koskaan pannut vastaan, kun tilaisuus ilmaantui puhua sellaisista asioista, joita hän — syystä kyllä — ei saattanut pastorille mainita. Silloin hän näyttäytyi halpasukuiseksi naiseksi, joka sydämmensä pohjasta kerran oikein tahtoo liikuttaa kieltään. Kivinen panssari, jolla hän oli varustautunut, suli silloin kuin vaha ja yhdessä tunnissa tuli puhutuksi enemmän kuin muuten päivissä ja viikoissa.
Vanha Ulrika olikin erinomainen kertomaan. Hänen tiedossaan oli kaikki mikä yleensä saattaa huvittaa pastorin taloudenhoitajatarta; ja hän kertoi kenenkään kehoittamatta — se oli paras kaikesta.
Perjantaina iltapäivällä, kun pastori valmisti saarnaansa Herran päiväksi, tuli hän aina Klaudinalle tuomaan korjaamiaan liinavaatteita tai taitavasti koristamiaan huntuja. Tänään oli hän poikkeustapauksessa tullut jo varhain aamupäivällä. Hän ei nimittäin ollut päässyt rauhaan ennenkuin hän oli saanut ilmaista oman mielipiteensä ja kuulla Klaudinan ajatukset Baldus II:sta.
Hän oli siis todellakin kulettanut tänne veljensä luo tuon eilis-illan tyttöretkaleen, jonka tähden Ulrika oli nähnyt niin paljon vaivaa. Hän seisoi kyökissä, vyöllään suuri sininen esiliina ja askaroitsi vasujen ja ämpärien joukossa. Ankarauskoisen, evankeelisen pastorin puhtosessa kyökissä!
Kirkonpalvelija Brennerlein-vainajan kunniallinen ja pelkäämätön leski, hän kyllä kauvan oli tietänyt että yksinäinen kaupustelijatar oli juutalaistyttö. Monasti oli hänen pitänyt karkottaa tuota aina nukkuvaa olentoa pois portailta, koskei hän tahtonut antaa hänen olla siinä sulkemassa sisäänkäytävää ja herättämässä ohikulkevien huomiota.
Astuessaan takakäytävää Klaudinan huoneeseen oli Ulrika huomannut Josefan avoimesta ovesta. Tänä aamupäivänä pidettiin hauska keskustelu. Sen kestäessä rouva Brennerlein äkkiä lausui luulon, joka ensiksi Klaudinan mielestä tuntui niin mahdottomalta, että hän muutamaksi hetkeksi kadotti koko majesteettisen rauhansa.
Olisiko nuori pappi todellakin käyttäytynyt niin huonosti? — Klaudinankin pimeän sielun syvyydestä puhui ääni tätä hullutusta vastaan. Hänen jättiläisruumiinsa säpsähti ensimmäistä sanaa, jonka hän huuliltaan päästi vahvistamaan tätä epäluuloa. Mutta inhimillisen olemuksen kiertosolat ovat suuret, ja mitä hän salasi, sen saattoivat muutkin salata. Hän tiesi kyllin hyvin omasta elämästään, että synti aina silloin lähestyy, kun sitä vähimmin odotetaan. Liha on aina heikko, kun henki näyttää olevan voimakkaimmillaan. Jos kaikki synnilliset rikokset tulisivat päivänvaloon, mistä silloin saataisikaan tuomareita niitä kostamaan!
Mutta olihan tyttö vielä lapsi… Tosin kyllä niitä, joilta elämän loka on tukahduttanut kunnian ja siveyden jo oraalla ollessa…