Ulrika otti "rakkaalta, hyvältä neidiltään" vaitiolon lupauksen. Hänen lähdettyään kulki Klaudina hyvän aikaa kuin unissaan. Tuontuostakin läksi hän kyökkiin ja katseli Josefaa katseella, joka ilmaisi todellakin hirveää sääliä. Hän avasi Konradille oven, uskaltamatta katsoa häntä silmiin ja teki päätöksensä.
Ulrikan lähdettyä oli hän merkillisen hajamielinen. Ensi kertaa pitkien aikojen perästä eivät työt sujuneet niinkuin hän olisi tahtonut. Harvinaisen kauvan sai pastori odottaa toista aamiais-annostaan, vaikka kaviaari, jota hän oli pyytänyt, jo aikoja oli seisonut valmiina. Vihdoin alkoi Klaudina kiirehtiä. Hän astui huoneeseen ennenkuin Julius oli ehtinyt vastata Konradin viime sanoihin.
Ainoa katse ilmaisi hänelle, että isännän hyvä tuuli oli muuttunut. Hän oli rypistänyt servietin ja heittänyt sen pöydälle. Kädet selän takana asteli hän edestakaisin huoneen perällä. Oliko hän saanut odottaa liian kauvan? Ei, siitä se ei voinut johtua, sillä ollessaan nälkäisimmilläänkin odotti hän kärsivällisesti niinkuin pieni poika, joka iloitsee ajatellessaan luvatuita makupaloja. Tiesihän hän, että mitä Klaudina eninten viivytteli, se maistuikin sitte mainiolta.
Epäilemättä veljesten väli siis oli käynyt kireäksi Se oli selvää, sillä Konrad seisoi ikkunan luona, katsellen verhojen välitse ulos kadulle.
Klaudina ei vielä ollut asettanut tarjotinta pöydälle, kun pastori lyhyesti ilmoitti, että saisi korjata ruuat pois; hän ei enään söisi.
— Niinkuin herra pastori tahtoo. Hitaasti rupesi nainen kokoomaan astioita ja yhtä vitkalleen pani hän kokoon pöytäliinan ja servietin. Hän odotti selittävää sanaa, mutta kun ei sitä tullut, niin hän omituisen liitelevällä tavalla, joka hänen vartalolleen muodosti mitä huutavimman vastakohdan, rupesi etenemään huoneesta.
Ovessa hän vielä kerran kääntyi.
— Onko herra pastorilla ehkä aikaa muutaman hetken puhua kanssani?
— Mitä te haluatte, neiti Schaff? kysyi kovalla äänellä Julius, jolle tämä muodollinen keskustelu, hänen suuttumuksestaankin huolimatta, oli sangen tervetullut, veljen läsnäolon tähden.
— Puhuisin köyhästä tyttöraukasta, joka on kyökissä.