— Olkoon menneeksi, jos tahdot häntä siksi nimittää… Odotahan vain kunnes muutamana kauniina päivänä saat halun mennä naimisiin, saat perheen ja saat — jos sinulla siihen on taipumusta — vatsan. Silloin elät tyytyväisenä ja onnellisena, vaikket olisikaan ihmiskunnassa ja kirkossa pannut aikaan uudistavia parannuksia. Sillä synnissä on ihminen syntynyt ja tottumus on ollut hänen imettäjänsä, niinkuin Schillerimme sattuvasti sanoo.
— Näytpä puhuvan kokemuksesta.
Julius oli jo aikoja sitte päästänyt veljensä kädet ja asteli edestakaisin huoneessa, niinkuin hänen tapansa oli. Viime sanojen jälkeen karttoi hän katsoa Konradia silmiin. Mutta hän tunsi avomielisyydellään tehneensä tyhmyyden, joka mitä pikimmiten oli korjattava; sillä mielikuvituksessaan luuli hän jo taas kuulleensa viittauksia suhteestaan Klaudinaan. Sentähden hän paikalla alkoi puolustautua:
— Poikamiehenäkin saattaa nimittäin tulla samoihin kokemuksiin… Minulla on talossani sama järjestys kuin naineella miehellä. Ja jota mukavammin ihmisen elämä on asetettu, jota enemmän hän on kellon kaltainen, joka ajallansa vedetään, sitä vähemmin häntä haluttaa ruveta muuttamaan almanakkaa ja joskus alkamaan viikkoa lauvantaista.
— Sanoppas Julius — etkö koskaan ole epäillyt, niinkuin minä; tarkoitan: etkö koskaan, niinkuin minä ole tuntenut ihanteen ja todellisuuden välistä ääretöntä ristiriitaa?
— Epäillytkö? kysyt. Tietysti. Kaikki jumaluusoppineet epäilevät, kun ovat nuoret, mutta vihdoin lyö usko kuoliaaksi epäilykset.
— Usko toimeentuloonko?
— Ei, sitä en tarkoita, sillä onhan paljon jumaluusoppineita, jotka eivät koskaan saa toimeentuloa.
— Mutta he ovatkin sitte keskinkertaisia kykyjä.
— Ei. Sitä he eivät ole. Keskinkertaisista kyvyistä tulevat parhaimmat sielunpaimenet, sillä he saarnaavat hyvin, sanomatta paljoa, menevät hyviin naimisiin, kasvattavat terveitä lapsia, pitävät huolta siitä, ettei saarna tule liian pitkä, eivätkä ajattele kristinuskon sisintä syvyyttä niin tarkasti kuin sinä. Pääasia on, että he riippuvat kiinni sanassa, eivätkä hengessä… Tätä uskoa tarkoitin vasta. Ei pidä kirjoittaa Jumalan sanaa viidellä kirjaimella, jos neljä riittää.