— Niin… he ovat siis hyvin onnellisia ihmisiä, nuo keskinkertaiset pastorit.
— Tietysti. He ovat valtion uskollisimmat palvelijat.
— Vai niin… ja kummoisiksi nuo ihmiset kuvittelevat töittensä hedelmät?
— Miten sinä tarkoitat?
— No — otaksukaamme, että suurinta osaa näistä keskinkertaisista kyvyistä saattaisi verrata käsityöläisiin, jotka rehellisellä ja kunnon ihmisten tavalla ansaitsevat leipänsä, niin täytyisi heidän kaikkien toimintansa kuitenkin pyrkiä jotakin maalia kohti. Sillä täytyyhän työllä olla tarkoitus. Täytyyhän virkavuoden kuluttua näyttäytyä joku tulos.
— Vai niin… Tahdot niinsanoakseni luettelon pelastetuista ja herätetyistä sieluista.
— Tai kadotetuista. Huomaan, että olet käsittänyt minut erinomaisesti.
— Tämä tulos näkyy kirkonkirjoista, siten että lukkari saattaa sanoa kirkollisten vihkimisten ja ristiäisten enenneen; että halu kuulla papin lohduttavia sanoja on käynyt elävämmäksi; että viini, pyhiä sakramentteja jakaessa, on vähentynyt, sekä että yleensä halu käydä kirkossa on tullut vilkkaammaksi.
— Ja tuleeko tämä vuositulos aina tyydyttävä?
— Ei, Jumala paratkoon, ei. Vuosi vuodelta vähenee näitten pyhien toimitusten tarve; tietysti katsoen Berliinin kasvamiseen. Saattaa sanoa suurimman osan kansaa katsovan kirkollisia asioita kamalalla välinpitämättömyydellä.