Mies avasi oven ha'an, vei väsyneen etehiseen ja laski hänet kapeitten, ensi kerrokseen vieväin puuportaitten alimmalle asteelle. Siinä Josefa avasi silmänsä.
— No, onko nyt parempi?
Tyttö nyökäytti vain päätään ja koetti nousta. Mies tuki häntä, ja puolipimeässä astuivat molemmat ylös portaita. Ylhäällä paloi lamppu, luoden kirkasta valoa seinille ja permannolle. Näytti niin siistiltä, ovet olivat valkeiksi maalatut, pestyille lattioille oli sirotettu hiekkaa. Oikealta vei käytävä taempiin huoneisiin; etumaisiin johti ovi portaitten kaiteilta.
Mies avasi oven ja virkkoi:
— Astu vain sisään.
Sitte hän tuli perässä ja sulki oven. Samassa oli toinen ovi pitkässä käytävässä avautunut ja esiin pistäytynyt vannan naisen pää.
— Meidän tuleva pappimmeko tuollaisen retkaleen kanssa? Aijaijai, kaikkia sitä pitää näkemän!
Lausuttuaan nämät sanat hiljaa itsekseen, katosi eukko.
Toinen luku.
Tohtori Konrad Baldus sytytti tulta ja pani pois hatun, sateenvarjon ja päällystakin.