— Josefa, jonka herra pastori on ottanut luokseen.
— Vai oletko sinä hänen velipuoliaan?
— Kyllä. Me olemme aina eläneet hyvässä sovussa. Toinen joka on kotona, on paha, mutta isä on kyllä hänelle siitä antanut.
Hänen pienet silmänsä kiertelivät pitkin permantoa ja oikea käsi kosketti keikaillen neulaa kaulahuivissa.
— Mikä sinun sitte on nimesi?
— August Jannusch.
— Mitä ammattia sinä sitte tähän asti olet harjoittanut?
— Hoitanut yksityisasioitani.
— Mitä olet tehnyt?
Pastori luuli taaskin kuulleensa väärin.