Olipa sillä Josefalla seikkailuja! Tuossa tuokiossa hän oli tehnyt papin tuttavuuden. Sen hän mahtoi perineen äidiltään. Niinkuin ei isä, liiaksi juotuaan, olisi tehnyt kaikenlaisia viittauksia, joist'ei tosin paholainen itsekään voinut viisastua!
August vainusi paikalla, että tässä saattaisi tehdä hyvät kaupat. Ja sinä hetkenä päätti hän pyhästi, tarpeen vaatiessa esiintyä kunniallisena nuorena miehenä, joka ei mistään hinnasta sallisi sisarelleen tapahtuvan pahaa. Tietysti kolmannen läsnäollessa. Kunhan hän vain taas pääsisi hänen kanssaan kahdenkesken, lukisi hän kyllä hänelle lain. Sitte ei olisi tytön hyvä panna vastaan, kun hän, isä-ukon tietämättä tahtoi jotakin itselleen. Aijai kotiväkiä sitte, kuinka saisivatkaan suuret silmät!
Näitä ajatteli August, viluisena, kädet syvällä housuntaskuissa ja katulaulua vihellellen, silmillään seuratessaan molempia otuksiaan. Äkkiä lakkasi vihellys. Hän hämmästyi suuresti: herra ja Josefa seisahtuivat naapurikirkon pappilan edustalle ja astuivat sisään.
Tämän talon tunsi hän tarkalleen. Sokeakin olisi ohikulkiessaan sen nähnyt ja sen merkityksen tuntenut. Kaikki alakerran ikkunat olivat valaistut; siellä mahtoi siis tapahtua jotakin erinomaista.
Mutta mitä tekemistä sisarpuolella oli kirjavien ruutujen takana! Nyt ei asiasta todellakaan saanut mitään tolkkua! Puoli tuntia hän siinä turhaan odotti jonkun ihmeellisyyden tapahtumista, mutta luhjusteli sitte tyytymättömänä kotiinsa.
Varhain seuraavana päivänä uskalsi hän soittaa kirkonpalvelija Brennerleinin kelloa. Hän esiintyi silloin veljenä joka on sisarpuolestaan huolissaan ja joka sattumalta on saanut kuulla, että eilen kadonnut sisar viimeksi on nähty tämän talon kiviportailla. Ulrika oli aina valmis juttelemaan. Ja koska nuori mies, varsinkin Josefasta puhuessa, osoittautui erittäin nöyräluontoiseksi, niin hän tarjosi hänelle tuolin ja kertoi, mitä tiesi. Varmaankin lapsiraukalle nyt koittaisi parempi elämä. Hän toivoi piakkoin saavansa likempiä tietoja hänestä. Mutta kun ei Jannusch lakannut vaikeroimasta hyvän sisarensa kohtaloa, niin ei hän enään luottanut häneen. Ja lopussa oli hän hänelle hyvin lyhyt. Jos hän tahtoo tietää enemmän, niin menköön sinne, missä sisar on.
Vieläkin kerran läksi August kotiin ilmoittamaan asiaa ukko Jannuschille, ja seurasi sitte Ulrikan neuvoa.
Pastorille ilmoitti hän ainoastaan sen, mikä hänestä tuntui edulliselta.
— Voi, missä tuskassa olemme olleet! Isä ei koko yönä saattanut nukkua.
— Tehän näytätte olleen Josefasta hyvin huolissanne. Omituista vaan, että hän vakuuttaa aivan päinvastoin. Te kuulutte kohdelleen häntä hyvin pahasti.