— Niin, sitä täytyy aina seurata muotia, keskeytti August. — Joka tahtoo olla keikari, sen täytyy käyttää suippokärkisiä saappaita… Arvaatteko, mestari Kubisch, kenen nämät saappaat ovat olleet? jatkoi hän heti, nähdessään ukon huolellisesti tarkastavan pastorin saappaita joka puolelta.
— Ne ovat hyvin pidetyt ja hyvää tekoa, vastasi suutari. — Teille ne ovat aivan liian isot. Olen aina ihmetellyt teidän pientä jalkaanne.
August tuli tästä hyvilleen ja naurahti.
— Juuri siks' en voi niitä käyttää. Paha kyllä, paha kyllä!… Ajatelkaa… kuuluisa mies on niitä käyttänyt, pastori, todellinen pastori, joka vielä sen lisäksi on setäni.
— Hei, onko teillä setä joka on pastori? Sitä en vielä ensinkään ole tietänyt.
— Kyllä, tuolla maalla. Hän kävi täällä käymässä… Tiedättekö, hän on aika saituri, mutta saarnata hän osaa, niin että itse Jumalan täytyy pelästyä…
— Niin, niin ne herrat aina tekevät, jotka ovat ahneimmat… Tiedättekö, ei sitä luulisi, herra Jannusch — mutta kun nyt katselen noita saappaita, niin ne silmissäni esiintyvät aivan toisessa valossa. Kapineet tulevat paikalla pyhemmiksi ja arvokkaammiksi, kun kuulee, että suuret ihmiset ovat niitä käyttäneet.
— Tietysti, herra Kubisch. Sentähden minä heti teille kerroinkin mistä nämät saappaat ovat kotoisin.
— Hei vaan, herra Jannusch, sitä en tarkoittanut. En maksa rahtustakaan enemmän, kuin taksani on. Mutta tarkoitan että ajatuksissa asia on niin, hengissä niinsanoakseni. Kapineet ovat minulle sen kautta suurempiarvoiset. Itse asiassa tietysti nahka sentään aina pysyy nahkana. Minulle on pääasia, että päällysnahka ja resoori vielä kelpaavat… Mutta sanokaappas, herra Jannusch, puuttui hän äkkiä omaan puheeseensa, — rupeatteko tekin lukemaan jumaluusoppia niinkuin setänne? Sanoittehan kerran niin… Ja kun teitä katselee, niin te hyvin olette tulevan kandidaatin näköinen.
August oli täällä olevinaan vallan toista kuin hän oikeastaan oli. Kubischin puodissa käydessään oli hän aina kertonut olevansa parempia ihmisiä: kymnaasin oppilas, joka tilapäisten asianhaarojen johdosta oli pakoitettu tekemään ostoksensa tältä kurjalta kadulta. Suuruudenhalu oli hänessä suorastaan synnynnäinen. Koska hän sitäpaitsi oli sukkela berliiniläinen, joka helposti oivalsi kaikki asiat ja luuli syntyneensä paljon suuremmaksi mieheksi kuin hän todella oli, niin hän pian osasi asettua näyttelemään mitä osaa tahansa. — Papiksi kai tarkoitatte, mestari?