— Mennään mieluummin täältä. Tuolle kadulle kadotin kerran kultakellon perineen. Silloin en vielä ollut sellainen juopporenttu kuin tänään.
— Kultakellon perineen, niinkö te sanoitte? ja Jannusch tuijotti häneen kuin ulkomaan elävään. — Ettekö saanut sitä takaisin?
— En, vaikka paikalla ilmoitin asian. Kukaan ei tullut tuomaan.
Hämillään Jannusch raappi korvansa taustaa.
— Tuolla ylhäällä minä muuten asuin kokonaisen vuoden. Kirkonpalvelija Brennerleinin luona. Katsokaa — nuo kolme ikkunaa.
— Tekö — tuolla ylhäällä? Jannusch oli suuresti hämmästyksissään.
— Niin. Minun piti nimittäin kerran ruveta papiksi. Kerron paikalla teille lisää.
— Ja minä kerron teille, mitä eilen siellä näin. Tulkaa, tuolla on hauska kapakka.
Käsikädessä he astuivat torin poikki vanhaa, rappeutunutta taloa kohti, jonka oven taa he katosivat.
Yhdeksäs luku.