— Voisittehan muuten asua täällä isäni luonakin… Sisareni varmaankin koettaisi tehdä kaikki jotta aika kuluisi teiltä niin hauskasti kuin suinkin. Olen vakuutettu siitä, ettette voisi tehdä hänelle suurempaa iloa.
Kiireesti oli hän sanansa lausunut. Hänet oli vallannut halu vielä nähdä tuo tyttö, usein jutella hänen kanssaan yhtä lapsellisen hauskasti kuin tänään.
Agata kiitti ystävällisesti pyynnöstä, mutta sanoi valitettavasti jo luvanneensa sinne. Seuraavassa hetkessä astui Hedvig huoneeseen, löi kätensä yhteen ja huusi kovalla äänellä:
— Saisinko pyytää herrasväkeä…
Kun hän huomasi nukkujat, katui hän varomattomuuttaan, tosin liian myöhään. Vanha Baldus hieroi jo silmiään ja maalaispappi hypähti niin korkealle ilmaan kuin hänen ruumiinsa vain salli; hämmästyneenä katseli hän ympärilleen.
— Luulenpa olleeni niin hävytön, että nukahdin. Pyydän anteeksi… Mutta siinä näette, mitä hajamielisyys saa aikaan! Luulin todellakin istuneeni kotona omassa nojatuolissani ja nöyränä sulkeneeni silmäni Jumalan edessä. Niin, antakaa anteeksi, rakas Baldus, jos voitte… Herra Jesukseni! Tekin taisitte nukahtaa. Silloinhan minä vain puoleksi olen loukannut vieraanvaraisuutta.
— No, vähemmin olemme ehtineet tehdä syntiä, lausui vanhus.
He hymähtivät molemmat tyytyväisesti, nousivat ja oikaisivat jäseniään. Kaikki muutkin olivat mitä parhaimmalla tuulella. Pöytä oli katettu viereiseen huoneeseen. Vierasten kunniaksi oli Hedvig ottanut esille hopea-astiat ja järjestänyt kaikki erittäin kauniisti; hän istui molempien vanhojen välissä, Konrad oli Agatan vasemmalla puolella. Tyhjä tuoli oli Agatan ja hänen enonsa välissä. Keitto oli jo pöydällä ja Bläsel oli vasta päässyt lausumasta sanoja: "Jumala, siunaa ruokahalumme", jonka hän teki kädet ristissä, kun kuului kova soitto. Julius tuli todellakin, vaikka hän ensin oli kieltäytynyt. Mutta Hedvig olikin voittanut vastenmielisyytensä ja itse lähtenyt kutsumaan häntä. Viime aikoina oli Julius käynyt täällä hyvin harvoin, ja kuitenkaan ei kukaan ollut niin kiitollinen hänen tulostaan kuin isä. Ukko nousi vaivalloisesti ja painoi sydämmellisesti hänen kättään. Hänen kasvoiltaan loisti todellinen riemu.
Julius ja Bläsel olivat ennestään tutut. Kun he olivat tervehtineet toisiaan ja Agata oli esitetty pastori Juliukselle, istuuduttiin taas pöytään. Maalaispappi ei kauvan kursaillut, vaan kävi rohkeasti ruokien kimppuun ja ylisteli paistin hyvyyttä niin että Hedvig oikein tuli hämilleen. Se vaikutti Juliukseen niin, että hän, vaikka vasta oli syönyt vahvan suuruksen, seurasi Bläselin esimerkkiä. Kaikessa hiljaisuudessa täytyi hänen myöntää, ettei Hedvig ollut paljoakaan jälellä Klaudinan kyökkitaidosta.
Keskustelu liikkui vähäpätöisissä asioissa, kunnes se äkkiä kääntyi Josefaan. Konrad ei ymmärtänyt, miten se oikeastaan tapahtui, mutta äkkiä hänen veljensä kurottautui pöydän yli ja virkkoi hänelle kovalla äänellä, suoraan silmiin: